Vieraskynä: Soili Mäkimurto-Koivumaa Tekniikan koulutuspäällikkö Kemi-Tornion ammattikorkea-koulussa
Valmistuvien insinöörien, ja muiden korkeakoulututkinnon suorittaneiden, tulisi pystyä sopeutumaan ja toimimaan nopeasti muuttuvissa olosuhteissa. Viime viikon Nokia-uutiset muistuttivat siitä myös: mitä voi tehdä, kun varma työpaikka katoaa alta?
Viimeisimmän Opala-kyselyn mukaan KTAMK:sta valmistuvista 0,9 prosenttia ryhtyi yrittäjäksi vuonna 2011 (3,2 % 2010). Tekniikan opiskelijoista vuonna 2011 yrittäjäksi ryhtyviä tai jatkavia ei ollut lainkaan, vuonna 2010 luku oli 1,2 %.
Valtakunnan tasolla tekniikan alalta alkoi yrittäjäksi 2,9 prosenttia valmistuvista. Kaikista ammattikorkeakouluista valmistuvista yrittäjäksi ryhtyy noin 3,5 prosenttia heti valmistumisen jälkeen.
Kansainvälisen yrittäjyyttä luotaavan GEM-raportin (Global Entrepreneurship Monitor) mukaan vuonna 2010 suomalaisen väestön yrittäjyysaktiivisuus (vakiintuneet yrittäjät, joiden yritystoiminta oli jatkunut vähintään 42 kk:tta) oli toiseksi korkein viiden Pohjoismaan joukossa. Koko 59 maan tutkimusjoukossa Suomi sijoittuu puolivälin paikkeille.
Korkea koulutustaso vähentää etenkin Suomessa yrittäjyyshalukkuutta. Tämä on nähtävissä etenkin silloin, kun talouden suhdanteet paranevat: työpaikka ja toimeentulo löytyy helpommin toisen palveluksesta.
Suomalaisilla näyttäisi olevan asenne, jonka mukaan yrittäjäksi ryhdytään, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Eräässä viime syksynä kuulemassani radiohaastattelussa valmistunut AMK-opiskelija kertoi, että ”kun työpaikkaa ei millään löytynyt, täytyi ryhtyä yrittäjäksi”.
Useat viime vuosina tehdyt selvitykset kuitenkin osoittavat, että valmistuvilta odotetaan entistä enemmän muutakin kuin substanssiosaamista. Keväällä 2009 alueen yrityksissä tehdyistä kyselyistä selviää, että monet työnantajat – niin suuret kuin pk-yrityksetkin sekä julkisen sektorin edustajat – arvostavat sitä, että valmistuvilla on yrittäjyysasennetta, joka ilmenee henkilön aloitteellisuutena, rohkeutena ja innovatiivisuutena kaikessa toiminnassa ja suhtautumisessa työhön ja yhteisöön.
Insinöörikoulutuksen ominaispiirteiden ja innovatiivisuuden yhdistämisen haasteita ovat pohtineet useat tahot (mm. Ian McLeod 2010; Crawley et al. 2007). Koulutuksen tapana on toimia “teoria edellä”, jolla on arvioitu olevan negatiivisia vaikutuksia luovuuteen ja innovatiivisuuteen.
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa käynnistyi tammikuussa 2012 kolmen korkeakoulun yhteinen hanke InnoPreneurship 21, jonka tavoitteena on kehittää korkeakoulututkinnon suorittaneiden yrittäjyyttä eri muodoissaan.
Hankkeen osapuolina ovat Luleå Tekniska Univeristetet Ruotsista, Universitetet i Nordland Norjasta, Oulun yliopisto/tuotantotalouden osasto sekä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun tekniikan toimiala.
Hankkeen yhteydessä kehitetään yhteisen teoriaperustan pohjalta uutta yrittävyyttä tukevaa oppimista, siihen soveltuvia opintoja ja oppimisympäristöjä. Ensisijaisena tavoitteena on löytää keinoja, joilla voidaan vaikuttaa ajatteluun ja asenteisiin.
Toissijainen tavoite on, että paremmat yrittäjyysvalmiudet omaava insinööri rohkenee ottaa itse ohjat käsiinsä, tiedostaa omat vahvuutensa - ja ryhtyy glokaaliksi (glocal = local + global) toimijaksi tälle alueelle.
