Monesti toimittajat kysyvät kaikkensa antaneelta urheilijalta maaliviivan jälkeen legendaarisen kysymyksen ”Miltäs nyt tuntuu”. Onhan meilläkin melkoinen maratoni takana, jonka lähtölaukaus ammuttiin 5.10.2011, ja se laukaus lävähti suoraan silmien väliin.
Ensimmäinen tuntemus oli suuttumus. Pää punaisena yritin selvittää, mihin meidän dramaattisen suuret leikkausesitykset perustuvat. Se ei toden sanoakseni minulle milloinkaan selvinnyt.
Seuraavaksi istuttiin alas, ja mietittiin, mihin ryhdytään. Johtopäätös oli se, että Lapin ammattikorkeakoulun valmistelua tulee vauhdittaa, ja pyrkiä kohtuullistamaan 5.10. leikkauspäätöstä mahdollisimman paljon. Aikaahan oli turhankin paljon; vastineet 5.10. tyrmäystippoihin annettiin 17.2., ja kohtuullisen vääntämisen jälkeen samanlaiset tekstit lähtivät Helsinkiin molemmilta Lapin ammattikorkeakouluilta ja niiden ylläpitäjiltä. Tähän olen hyvin tyytyväinen, ja erityisesti kollegani Lampelan Martin rooli ja kannantotot tässä asiassa kyllä mieltä lämmittivät.
Prosessin aikana kävi nopeasti hyvin selväksi, ettei tinkimisen varaa ole järin paljon. Lähdimme siitä, että OKM:n 5.10. tekemässä leikkausesityksessä joustovaraa olisi maksimissaan 160 paikkaa tapeltavaksi kaikkien Suomen 25 ammattikorkeakoulun kesken. Näin siitä syystä, että 5.10. leikkauslistassa oli kokonaissumma 2160 paikkaa, ja ministeriö koko ajan kertoi, että ”lopullinen luku alkaa kakkosella”.
Itselläni oli ministeri Gustafssonin joulukuisen vierailun jälkeen varsin luottavainen olo sen suhteen, että tulemme olemaan yksi niistä ammattikorkeakouluista, jotka tulevat kohtuullistamista saamaan. Mielessäni veikkailin, että tähän porukkaan kuuluisivat myös Jyväskylä ja Oulu. Tosin Oulun suhteen ennusteeni meni metsään.
OKM:n kunniaksi on todettava, että pienen jaettavan kakun (130 paikkaa) jakamisen OKM hoiti fiksusti. Ne, jotka kohtuullistamista saivat, saivat niin paljon, että sillä oli jotakin käytännön merkitystä, eikä ministeriö sortunut kikkailemaan symbolisilla 5 – 10 paikan siirroilla.
Kun OKM aloituspaikkapäätös kilahti sähköpostiin, niin istuin hetken hiljaa, pistin Sisun poskeen ja avasin viestin. Numerot ilmestyivät näytölle, ja ne olivat aika lailla sen kaltaisia, kuin olimme porukalla ennakoineetkin. Eniten minua ihmetytti se, että tekniikkaan ei tullut paikkoja, vaikka itse kuvittelin meillä olleen kaikkein parhaimmat perustelut juuri tekniikan paikkojen kohtuullistamiselle.
Prosessi ei kuitenkaan päättynyt tähän. OKM antoi meille vielä mahdollisuuden esittää 1.6. mennessä oma käsityksemme palautettavien 40 aloituspaikan suuntaamisesta. Likainen työ siirtyi nätisti meille, mutta kyllä me tulemme tätä tilaisuutta käyttämään.
Eniten olen 30.3. jälkeen saanut yhteydenottoja – jälleen kerran – kulttuurialan väeltä. Kulttuurialalle on mahdollista suunnata niin vähän paikkoja, ettei molemmille nykyisille kulttuurialan koulutusohjelmille löydy toimintaedellytyksiä ainakaan nykymuodossaan. Kulttuurialan jatkosta on saatava nopeasti päätös aikaan, ettei nykyinen epäselvä tilanne myrkytä työilmapiiriä tarpeettomasti.
Parasta tässä hässäkässä on ollut se, että talon sisällä ei kuukausia kestäneen prosessin aikana lähtenyt liikkeelle keskinäisen syyttelyn ja kyräilyn kierrettä. Lisäksi hiljattain päättynyt yhteishakukierros hoidettiin kunnialla, ja leikkausuhan alla olleet koulutusohjelmat puolustivat asemiaan kaikella kunnialla.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että aloituspaikkaleikkausten aiheuttamat säästöpaineet alkavat saamaan nimen ja sosiaaliturvatunnuksen. Mitä konkreettisemmalle tasolle valmistelu etenee, sitä hankalammaksi päätösten tekeminen menee. Ei johtoa sääliä tarvitse, ei meistä varmaan ketään näihin hommiin ole pakotettu, mutta sitä kyllä pyydän, että pysymme tiukasti tosiasioissa, kuuntelemme toisiamme ennen kuin lyömme omat kantamme lukkoon, ja yritämme pitää katseen kokonaisuudessa ja enemmän tulevassa horisontissa kuin peruutuspeilissä.
Ammattikorkeakoulun kaltaisessa asiantuntijaorganisaatiossa tiedon tarve on erittäin suuri, ja katson, että rehtorin hommana on pitää porukka tietoisena siitä, missä mennään. Paha puoli on se, että asioille helposti sokeutuu, kun niiden ympärillä päivästä toiseen pyörii, ja se, mikä minusta tuntuu itsestään selvyytenä voi olla uutinen monelle muulle. Pyydän teitä vetämään hihasta, jos tietoa ei tule riittävästi, tai se tarjoillaan muodossa, joka ei kohtuudella avaudu. Jos kuulet kummia huhuja älä jää niitä hautomaan, vaan ota heti yhteyttä sopimaksi katsomallasi konstilla.
