Syrjäytymisen ehkäisy, osallisuuden turvaaminen, heikommista huolehtiminen ja tasapuoliset elämisenmahdollisuudet ovat ajan teemoja. Suomen hallitus sekä väistyvä ja uusi presidentti ovat nostaneet painopisteeksi köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisen. Hallitusohjelmassa todetaan, että syrjäytymisessä kyse on työttömyyden ja köyhyyden lisäksi näköalattomuudesta ja osattomuudesta. Työ, sukupolvelta toiselle periytyvän köyhyyden ja syrjäytymisen katkaiseminen sekä tulo-, hyvinvointi- ja terveyserojen pienentäminen ovat hallituksen keinoja asian hoitamiseksi. Kohderyhmänä on koko väestö vauvasta vaariin.
Emme ole huono-osaisuuden emmekä syrjäytymisen ehkäisyssä yksin. EU viettää Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuotta 2012 mottona: Aina on oikea ikä! Teemavuoden tavoitteena on lisätä ymmärrystä aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen yhteistyön tärkeydestä ihmisten osallisuuden ja hyvinvoinnin kehittymiselle ja säilymiselle koko elämänkulun ajan.
.Yhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi kasvaminen ja osallisuuden säilyttäminen on noussut erityisen ajankohtaiseksi kysymykseksi maamme nuorten osalla. EVA:n julkaiseman työssäkäyntitilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2010 noin 51.300 työelämän ulkopuolella olevaa syrjäytynyttä 15-29-vuotiasta nuorta. Heistä 18.800 oli työttömiä työnhakijoita ja 32.500 nuorta on koulutuksen ja työn tavoittamattomissa. Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneillä nuorilla ei yleensä ole peruskoulun jälkeen muuta koulutusta. Pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevan nuoren riski jäädä ulkopuoliseksi on lähes kolminkertainen verrattuna ammatillisen keskiasteen koulutuksen saaneisiin. Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä on miehiä ja joka neljännellä on maahanmuuttotausta.
Erittäin ongelmallista on se, että koulutuksen ja työn ulkopuolelle jääneistä 80 % ei jatka koulutusta myöhemminkään. Lisäksi mitä pitempi aika on edellisestä koulutuksesta, sitä epätodennäköisempää on kouluttautumisen jatkaminen. Tulevaa opiskelua haittaa se, että peruskoulun jälkeisen ulkopuolisuuden taustalla on tyypillisesti heikko koulumotivaatio ja sen vuoksi heikoiksi jääneet perustiedot ja opiskelutaidot. Maahanmuuttajanuorilla kouluttautumista ja työhön sijoittumista haittaa usein puutteellinen kielitaito.
Kodin merkitys ja yhteistyö koulun ja opettajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää lasten ja nuorten koulumotivaation kannalta. Valitettavasti perheen huono-osaisuus, vanhempien matala koulutustausta ja pitkäaikainen työttömyys edesauttavat syrjäytymisen periytyvyyttä. Tämän estämiseksi ongelmaisesta kotitaustasta tuleville nuorille on tarjottava tukea opiskeluun. Tämä korostaa koulujen oppilashuollon merkitystä.
Tänä keväänä valmistuu peruskoulusta 60.000 nuoren ikäluokka. Heistä on arvioitu yli 9 % jäävän ilman opiskelupaikkaa. Lisäksi viimeisimmän tilaston mukaan 8,5 % ammattikoululaisista ja 3,9 % lukiolaisista keskeyttää koulutuksen.
Laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Paitsi syrjäytymisen taloudellista merkitystä on korostettu työvoiman saatavuusnäkökulmaa. Elinkeinoelämän kannalta tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää saada koko ikäluokalle valmiudet työelämään, koska työikäisen väestön määrä vähenee seuraavat vuosikymmenet. Paljon keskusteltu kysymys pidennetystä työurasta tarkoittaakin eläkeiän nostamisen ohella nuorten nopeaa valmistumista ja siirtymistä työelämään.
Entäpä inhimillinen näkökulma syrjäytymiseen kustannusten määrän ja työvoiman saatavuuden lisäksi? Nuorisotutkimuksen professori Helena Helve näkee asian inhimillisen puolen eli nuorten näköalattomuuden, toivottomuuden ja syrjäytymisen vaikutukset ihmisen elämänkulkuun ja myös sen merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä on vaikea laskea rahassa. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet. Siitä todella pitää olla huolissaan, sanoo Helve.
Huomioon tulisi myös ottaa se osa nuorisoa, joka tietoisesti haluaa pysytellä markkinavetoisen yhteiskuntamme sivussa. Helven mukaan kaikki eivät halua hypätä yhteiskunnan tarjoamaan uraputkeen, vaan astuvat suosiolla sivuun. Toisin kuten syrjäytyneet, he ovat valinneet oman polkunsa ja ovat valintaansa tyytyväisiä. Koulutus- ja uraputken tilalle valitaan jotain ihan muuta.
Opetus-ja kulttuuriministeriö on kohdistanut Meri-Lappiin koulutuksen leikkausesityksiä huomattavasti enemmän kuin maan muihin osiin. Viimeaikaiset uutiset ammattikorkeakoulutuksen supistamisesta alueella merkitsevät pahimmillaan yli 200 vuosittaisen aloituspaikan vähenemistä. Kun ammattikorkeakoulutus kestää 3,5:sta neljään vuoteen, kyse on 700-800 opiskelijan määrän vuosittaista vähennystä tulevaisuudessa.
Korkeakoulutuksen aloituspaikkojen supistaminen vaikeuttaa alueen nuorten hakeutumista opiskelemaan ja lisää nuorten syrjäytymisuhkaa. Nuorisopsykiatri Pirkko Turpeinen-Saaren mielestä syy huoleen on aivan aiheellinen: omaa suuntaansa elämässä hakeva nuori aikuisuuden kynnyksellä kaipaa elämäänsä jatkuvuutta ja turvaa, jota koulutuksen vähentäminen ei suinkaan tue.
Koulutuksen leikkaus vaikeuttaa toteutuessaan merkittävästi työvoiman saantia koko Pohjois-Suomessa omasta lähialueestamme puhumattakaan. Ammattikorkeakoulujen opiskelijat opettajineen ovat myös kehittämispotentiaali, jota kaivataan alueen tulevaisuuden luomisessa. Lisäksi korkeakoulutetun henkilöstön ja heidän perheidensä mahdollinen pois muuttaminen alueelta aikaansaa vakavia vaikutuksia.
Esitettyjen leikkausten toteutuminen voi osoittautua kohtalokkaaksi Meri-Lapin kannalta. Onko alueemme syrjäytymässä? Myös tämän syrjäytymisen estäminen on yhteinen tehtävämme.
Näin on. Kuulummekohan me enää Suomeen? Jos meille ei ole vain muistettu kertoa, että teidät on jo lempattu veneestä yli laidan.
Syrjäytymiseen liittyvät arvatenkin monet eri tekijät. Keskivertoperheessäkin nuoret saattavat syrjäytyä, kun kyseenalaistavat kriittisessä iässä työelämän tyyliin miksi lähteä samaan oravanpyörään, joka teki heidän vanhemmistaan hymyttömiä, poissaolevia, väsyneitä ja stressaantuneita? Miksi tavoitella jotain, joka on johtanut siihen että nuori itse on jäänyt yksin omien tarpeidensa kanssa? Rahasta on tullut arvo vaikka sen pitäisi olla väline. Ihmisen merkitys on kytköksissä mm. asumispaikkaan, asunnon kokoon, merkkivaatteisiin, autoihin, veneisiin, mökkeihin, lomamatkoihin. Vastaavan elintason hankkiminen voi olla nuorelle tavoite, johon hän ei ehkä koe omin voimin koskaan pystyvänsä. Arvoristiriidat saattavat johtaa nuoren kohdalla kapinaliikkeeseen, joka poikii täysin toisenlaisia ratkaisuja kuin mitä vanhemmat odottavat. Maaperä voi olla hedelmällinen esim. erilaisille ääriliikkeille.
Nuorten valintoja ohjaa myös media tarjoamalla erilaisia helpon ja nopean rikastumisen malleja. Ilman kouluttautumista, onnen kantamoisella – itsesi ja elämäsi likoon pistämällä voit saavuttaa suurta julkisuutta ja sitä kautta rahaa.
Toisaalta puhutaan ajelehtivista nuorista, jotka ovat yksinäisyydessään eristäytyneet fyysisestä ympäristöstään. He voivat olla tietokoneensa kautta ryhmäytyneinä, omissa maailmoissaan. He ovat motivoituneita palaamaan näihin ympäristöihin uudestaan, sillä he ovat voimaantuneita; He osallistuvat näiden ympäristöjen rakentamiseen. Heitä tarvitaan – heidän osaamistaan, näkemystään ja kokemuksiaan tarvitaan ja niitä arvostetaan. He luovat omia virtuaalimaailmoja sääntöineen, hierarkioineen – rangaistuksineen ja palkintoineen. He muokkaavat paitsi omaa todellisuuttaan myös omaa identiteettiään. Tärkeintä tässä kuviossa on se, että he ovat näissä maailmoissa merkittäviä. He ovat kehittäjiä, toimijoita, arvioijia. On helppo sitoutua ympäristöön, jossa sen jäseniä arvostetaan ja jossa nämä voivat vaikuttaa yhteisiin asioihin. On helppo toimia, kun roolit ovat selkeät, viestintä on avointa ja saat tukea omalta verkostolta aina tarvittaessa. Ei tarvitse pelätä olevansa yksin tai jäävänsä yksin. Virtuaalimaailma sisältää kuitenkin myös omat vaaransa nuorelle toimijalle eikä niitä pidä väheksyä.
Em. asiat ovat haasteita koulutuksen kehittämiselle. Olisi tärkeää kannustaa erilaisia nuoria jatkokouluttautumaan ja jakamaan tietonsa, taitonsa ja kokemuksensa opetuksen kehittämisessä.
Kansallisen tason kehitysohjelmat mm. läpäisyn tehostamiseen, opintojen viivästymisen ehkäisyyn ja asiakaslähtöisyyden varmistamiseen kertoo haasteiden olevan koko maata koskevia. Tuore uutisointi kertoo, että Mirva Juntin johdolla KTAMKissa on käynnistetty, kesken jättäneiden tsemppaaminen opintojen jatkamiseen. Tämä tarjoaa nuorille uusia mahdollisuuksia tulevaisuutensa rakentamiseksi – hienoa. Samoin työelämässä kouliintuntuneille kohdennetut, aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, ja toisen asteen ammattiosaamisen näytöt sekä näyttötutkinnot ovat osaltaan vastaus ko. kehittämishaasteisiin.