Olipa Kerran Maaottelu

Kuvitellaan, että Pohjoismaiden välillä järjestetään seuraavanlainen maaottelu: tuomaristo päättää etukäteen kuinka monta osallistujaa kukin maa saa lähettää otteluun ja mihin lajeihin nämä kilpailijat saavat osallistua. Kilpailijoiden määrään vaikuttaa maan väkiluku seuraavasti:

Eri maiden kilpailijat saavat osallistua maaottelussa seuraaviin kilpailulajeihin:

Maaottelu käynnistyy.

Islannin kolme kilpailijaa ovat erikoistuneet hyppylajeihin ja he voittavat omat lajinsa. Suomen vahvoja lajeja ovat kuulantyöntö ja 10 000 metriä, joista Suomi saa kultamitalit. Norjan ainoa kultamitali tulee keihäänheitosta, Tanskan edustaja voittaa 5 000 metriä ja Ruotsille irtoaa ykkössija 100 metrillä. Mitalit ja nelossijat jakaantuvat seuraavasti:

Jos maat laitettaisiin järjestykseen kultamitaleiden perusteella, voittajaksi selviytyisi Islanti kolmella kultamitalilla. Toiseksi sijoittuisi Suomi kahdella kultamitalilla, ja jaetulle kolmannelle sijalle jäisivät Tanska ja Ruotsi.

Tuomaristo on kuitenkin päättänyt, että maat laitetaan järjestykseen eri lajeista kertyvien sijoituspisteiden mukaan seuraavasti: kultamitalista saa 4 pistettä, hopeamitalista 3 pistettä, pronssimitalista 2 pistettä ja neljännestä sijastakin saa yhden pisteen. Pisteitä eri maille kertyy siis seuraavasti:

Laskettuaan pisteet yhteen, tuomaristo julistaa Ruotsin maaottelun voittajaksi ja ojentaa sille palkintoshekin. Muut maat yrittävät tehdä protestin sillä perusteella, että he eivät alun perinkään saaneet lähettää kilpailuun yhtä monta kilpailijaa kuin Ruotsi. Miten esimerkiksi Islanti olisi voinut voittaa maaottelun tällaisella laskentatavalla? Tuomaristo toteaa vastineessaan, että tässä maaottelussa ei nyt vaan voi pärjätä, jos on liian pieni ja liian erikoistunut. Sori. Ei aihetta protestiin. 

Jotenkin saman oloisella logiikalla opetus- ja kulttuuriministeriö laittoi ammattikorkeakoulut järjestykseen viimeisimmässä tuloksellisuuslaskennassaan Opala-aineiston osalta. Opala on ammattikorkeakoulujen ja opetusministeriön yhteinen opiskelijapalautteen koontijärjestelmä.

OPALA -kyselyjärjestelmän avulla kootaan ajantasaista tietoa ammattikorkeakouluista valmistuvien opiskelijoiden työllistymisestä ja tietoa siitä miten koulutus ja harjoittelu ovat opiskelijoiden mielestä onnistuneet. 

Opetusministeriö käyttää palautetta koulutuksen arviointiin, ammattikorkeakoulujen ja koulutusalojen väliseen vertailuun ja koulutuksen suunnitteluun. Ammattikorkeakoulut käyttävät saatua palautetta koulutuksen ja harjoittelun kehittämiseen sekä vertailuun muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijapalautteeseen.

Opala-aineiston voi luokitella paitsi ammattikorkeakouluittain, myös koulutusaloittain. Koulutusalojen määrä vaihtelee ammattikorkeakoulujen koulutustehtävän mukaisesti: enimmillään niitä voi olla kahdeksan. Lisäksi Opala-aineistosta tehty laskenta huomioi koulutusalakohtaiset vastaajamäärät.

OKM:n viimeisimmän tuloksellisuuslaskennan Opala-aineisto perustuu vuonna 2010 valmistuneiden vastauksiin ja niiden perusteella ammattikorkeakoulujen TOP10 näyttäisi tältä:

 Viiden kärki vaikuttaa tässä vaiheessa olevan varsin selvä, mutta mikä ilahduttavinta, oma ammatti-korkeakoulumme näyttäisi olevan seitsemänneksi paras kysymyskohtaisten sijoituspisteiden summan perusteella!  Mutta, mutta – asiat eivät ole aina näin yksinkertaisia. OKM:n uusi laskentatapa – ns. käänteinen keskiarvo – tuottaa monelta osin aivan toisenlaisen lopputuloksen:

Tuo käänteinen keskiarvo on mielenkiintoinen matemaattinen suure, jonka laskentatavan jäljille olen yrittänyt päästä. Minun lisäkseni suureen saloja on selvitetty myös mm. Kajaanin ja Satakunnan ammattikorkeakouluissa. 

Käänteisen keskiarvon perusteella tehty ranking nimittäin johtaa siihen, että kärkikymmenikköön jää edellisestä taulukosta vain kolme ammattikorkeakoulua, joilla hyvät Opala-palautteet, mutta myös enemmän koulutusaloja. Käänteinen keskiarvo nostaa kymmenen kärkeen myös sellaisia ammattikorkeakouluja, joiden palautesumma jää valtakunnallisen keskiarvon 11,84 alapuolelle ja joiden kysymyskohtaiset sijoitukset eivät ole kovin korkeita.

Yksi selitys tähän järjestykseen on se, että näillä ammattikorkeakouluilla on Mikkelin, Oulun seudun ja Jyväskylän ammattikorkeakoulujen tapaan monta koulutusalaa. Laurea-ammattikorkeakoulu on itse asiassa tällä laskentatavalla ainoa viiden koulutusalan ammattikorkeakoulu, joka nousee TOP10-listalle.

Toinen selittävä tekijä kärkikymmenikön muuttumiselle on se, että käänteisen keskiarvon laskennassa pienien koulutusalojen palaute on käsitelty samanarvoisena kuin isojen koulutusalojen palaute. Näin ammattikorkeakoulukohtaisessa käänteisen keskiarvon laskennassa esimerkiksi luonnontieteiden koulutusalan 15 vastaajan antama, reilusti valtakunnallisen keskiarvon ylittävä palaute kyseiseltä koulutusalalta ”kumoaa” isojen koulutusalojen saamat heikommat palautteet.

Koulutusalojen määrän huomioiva käänteinen keskiarvo pudottaa kärjestä pois monta sellaista ammattikorkeakoulua, joiden Opala-palautteet ovat olleet useana vuonna selkeästi yli valtakunnallisen keskiarvon. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa Kajaanin ja Satakunnan ammattikorkeakoulut. Ne ovat myös vuoden 2010 palautesummien perusteella edelleen kirkkaasti valtakunnallisen keskiarvon yläpuolella.

Laskentatapa on julma myös meille – tipahdamme kauas kärjestä, vaikka meidänkin osalta kysymysten 1 – 4 vastauskeskiarvojen yhteenlaskettu summa ylittää valtakunnallisen keskiarvon.

Ankarimmin laskentatapa koettelee kuitenkin kolmen koulutusalan Diakonia-ammattikorkeakoulua. Vastausten perusteella juuri DIAK on onnistunut eniten kehittämään Opala-aineiston avulla mitattavia tekijöitä. Sen hieno parannus summakeskiarvossa – vuonna 2009 palautesumma 11,97 ja vuonna 2010 siis 12,73 – ei näkynyt kuitenkaan sijoituksen paranemisena, vaan itse asiassa kävi juuri päinvastoin. DIAK oli vuonna 2010 eri tavalla toteutetussa Opala-laskennassa sijalla 9. ja tänä vuonna vasta sijalla 15.  

En tiedä mitä tästä laskentatavasta pitäisi oikein päätellä. Opala-vastauksista voi ainakin turvallisin mielin päätellä, että Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu pärjää varsin hyvin valtakunnallisessa vertailussa valmistuneiden toiminnastamme antaman palautteen perusteella.

Sen sijaan OKM:n laskentatapa saa näyttämään opetuksen laadun ainakin pienten ammattikorkeakoulujen osalta huonommalta kuin mitä se todellisuudessa on valmistuneiden antaman palautteen perusteella.

Mutta sitähän meille on jo vuosikausia viestitetty, että liian pieni ja/tai liian erikoistunut ei voi olla laadukas. Nyt se on saatu todistettua ainakin käänteisen keskiarvon avulla – vai onko?

• Delicious
• Share