Tunnustan. Minusta tuli tänä keväänä Anna-lehden kestotilaaja. En ole naistenlehtien ylin ystävä – sängyn viereltä on tähän asti löytynyt todennäköisemmin joko Fakta tai Talouselämä. Päädyin tilaamaan Annan alun perin varsin yksinkertaisesta syystä: puhelimitse lehteä minulle kaupitellut henkilö oli ns. hyvä myyjä. Kestotilaaja minusta tuli Pekka Seppäsen vuoksi. Pekan kolumnien lukeminen Talouselämä-lehdestä kuului syksyyn 2010 asti perjantaiperinteisiini, mutta Pekka pilasi perinteeni siirtymällä muihin tehtäviin. Yllätyksekseni Pekka ilmestyi Anna-lehden sivuille ja uusi perinne oli syntynyt – päivä vain vaihtui perjantaista torstaihin.
Anna-lehdessä on Pekan kolumnien lisäksi varsin hyviä henkilökuvauksia. Viime talvena yksi parhaimmista oli Esko Valtaojan haastattelu. Se lehti löytyy arkistojen kätköistä vielä 10 vuodenkin kuluttua! Myös Kirsi Pihan ja Anna Puun haastattelut olivat mielenkiintoista luettavaa. Kirsin haastattelussa kuvattiin hänen tapaansa tehdä töitä, ja se kuulosti sekä hyvässä että pahassa varsin samanlaiselta kuin oma tyylini. Kirsi totesi myös, että täydellinen joutilaisuus ei tuo hänelle lepoa, vaan hän virkistyy fokuksen vaihtamisesta. Anna Puun haastattelussa kuvattiin puolestaan hänen perheensä musiikin kuuntelua: Spotify on jatkuvassa valmiustilassa uuden musiikin etsimiseen. Hän kertoo myös säätelevänsä tunteitaan musiikin avulla. Musiikki vaikutti luetun ymmärtämisen perusteella olevan tärkeä osa Annan elämää.
Tunnistan itsessäni ripauksen Kirsiä ja Annaa (Eskoon palaan joskus myöhemmin…). Olen kärsimätön ”moniajaja” enkä osaa rentoutua olemalla jouten, joten olen kehittänyt muita tapoja levätä. Erittäin tehokasta lepoa minulle ovat esimerkiksi liikunta ja lasteni harrastukset. Ajatukseni eivät irtoa missään niin täydellisesti työasioissa kuin hiihto- tai pyöräilylenkillä, junnujääkiekkopelissä kellomiehen hommissa tai jalkapallokentän reunalla jännittäessä. Myös musiikin kuuntelu on myös minulle äärimmäisen tärkeää: käytän sitä aivojeni huoltamiseen. Musiikki kulkee mukanani niin autoillessa, hiihto- ja pyöräilylenkeillä sekä työmatkoilla.
Musiikki on minulle liikunnan lisäksi varmimpia keinoja pysäyttää aivot, jotka muuten prosessoivat koko ajan jotain – työasioita, mielenkiintoisia artikkeleita, uutisia ja ajankohtaisia ilmiöitä talouslehdistä tai Internetistä.
Kaikkien päätyöläisten olisi hyvä kiinnittää aivojen hyvinvointiin ja virkeyteen. Kuuntelin syksyllä 2010 Brysselissä pidetyssä ICT 2010–konferenssissa lumoutuneena Henry Markramin luentoa aivoista. Markram kertoi konferenssissa Blue Brain – projektista, jossa Blue Gene -tietokoneen tekniikkaa käytetään ihmisaivojen simulointiin molekyylitasolta lähtien. Myös Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, neurologian ja neurokognitiivisen ergonomian dosentti Kiti Müller tutkii työkseen aivoja ja työtä. Müllerin mukaan aivojen tiedonkäsittelyjärjestelmä on häiriöherkkä. Herkimmin häiriintyvät otsalohkojen ohjaukseen ja toimintaan perustuva abstrakti ajattelu, luova ongelmanratkaisu ja erilaisten tiedon käsittelyyn liittyvien riippuvuuksien hallinta. Nämä ovat Müllerin mukaan tärkeitä uuden tiedon syntymiselle. Väsyneenä ihminen turvautuu herkästi totuttuun rutiiniratkaisuun, vaikkei se olisikaan paras tapa toimia. Parhaimmat oivallukset syntyvät virkeissä aivoissa. Pääkopan vireystilalla on suora yhteys myös uuden oppimiseen.
Eteran sivuilla on mainiot aivojen huolto-ohjeet, joita kuka tahansa voi noudattaa: käytä, suojaa, säästä ja hoida aivojasi. Aivojen käytön suhteen minulla ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin – oma työ tarjoaa runsaasti virikkeitä pääkopalle ja uuden opiskelu on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Aivot eivät kulu käytössä, joten uusien asioiden ajattelu, pohtiminen, ideointi ja opiskelu ovat vain hyväksi. Tosin asiantuntija- ja tietotyöhön liittyy paljon kuormittavuustekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa oppimista. Vaikka aivot siis tarvitsevat monipuolisesti erilaisia virikkeitä, niin myös liikunta, lepo, rentoutuminen ja uni ovat tärkeitä ihmisen aivoille ja esimerkiksi uuden oppimiselle.
Eteran aivojen huolto-ohjeissa todetaan, että aivot voivat rikkoontua. Tästä huolimatta teen kesäiset pyöräilylenkkini ilman kypärää. Joku voi pitää tätä turhan riskin ottamisena, mutta minulle kyse on enemmän tottumuksesta: olen oppinut ajamaan pyörää ilman kypärää (ja muistan sen hetken edelleen kuin eilisen päivän!), joten tuntuisi omituiselta laittaa sellainen päähän aikuisena. Lainsäätäjä on onneksi jättänyt harkinnan kypärän käytöstä pyöräilijälle itselleen – tai näin ainakin minä tulkitsen asiaa. Tiesitkö muuten, että kollegani Outi Hyry-Honka Rovaniemen ammattikorkeakoulusta harrastaa pää edellä uima-altaaseen hyppelyä? Jos hän tekee sen joskus kypärä päässä, niin sen jälkeen minäkin olen valmis käyttämään pyöräilykypärää.
Yritän totta kai välttää parhaani mukaan kolhuja, mutta en kuitenkaan elämyksiä, sillä aivot tarvitsevat myös niitä. Ihmisen pääkoppa on siitä kummallinen kapistus, että se unohtaa helposti tavanomaiset tapahtumat ja faktat, ellei niitä vahvisteta kertaamalla. Sen sijaan merkittävät tapahtumat ja varsinkin sellaiset, joihin sisältyy vahva tunnesisältö, jäävät mieleen. Tästä syystä aivojeni huolto-ohjelmaan kuuluu tänä kesänä mm reissu Seinäjoelle Provinssirockiin. Ja Provinssia seuraavana viikonloppuna on luvassa kauan odotettu Foo Fightersin keikka Kalasatamassa Helsingissä. Sokerina pohjalla on heinäkuinen Iron Maidenin keikka Olympiastadionilla. Kesän konserttikiertue on minulle pitkien pyöräilylenkkien lisäksi sopiva tapa sekä lepuuttaa että virkistää aivojani ja kerätä muistoja.
Toivottavasti sinäkin löydät omille aivoillesi sopivan huolto-ohjelman ja vietät kaikin puolin virkistävän ja ikimuistoisen kesäloman!
Suosittelen kypärän käyttöä, koska nähdäkseni aivot ovat yhtä kuin ihminen. Kypärän käyttöön tottuu kokemukseni mukaan varsin nopeasti. Laskettelurinteissä kypärä on ehdoton must eli se on muotijuttu. Sama on tulossa pyöräilyyn, sillä ilman kypärää pyöräilevää katsotaan lähinnä paheksuen – ei enää oudoksuen. Olen kuullut ystävältäni heidän taloyhtiössään asuneesta äidistä, joka piti 5-vuotiaan lapsensa päässä kypärää tämän leikkiessä hiekkalaatikolla. Pohdimme sen olevan äidin ylireaktio varmistaa ainokaisen lapsensa turvallisuus tyyliin ‘maailma on paha ja kaikkea voi sattua’. Onkin sitten toinen kysymys, onko elämä varmistamista vai elämistä varten?
Ostin juuri uuden pyöräilykypärän – entisestä kun puuttui lippa, joka suojaa auringon häikäisyltä. Istutin urheiluliikkeessä päähäni mustan kypärän ja kysyin makutuomarilta, että miltä näyttää. Hän totesi, ettei mikään pyöräilykypärä oikeasti pue ketään. No, ajattelin että turhamaisuuteni voi heittää romukoppaan – turvallisuus on tärkeämpää.
Kuten Hannele totesi, niin aivojen hyvinvointiin vaikuttavat monet asiat. Eräässä tuoreessa uutisoinnissa mainittiin karppaamisen (hiilihydraatiton ruokavalio, joka sisältää mm. pekonia, munia, juustoa, lihaa) aiheuttavan ihmiselle pitemmän päälle huonon olon, sillä aivot tarvitsevat hiilihydraatteja. Wikipediassa mainitaan, että tärkein elimistön sokeri on glukoosi, joka on aivojen yksinomainen energianlähde. Ilmankos allekirjoittanutkin voi melko huonosti, kun yritti karppailla viime talvena parhaan hiihtokauden aikana. Vaikka lihas toimi, niin pää ei ollut mukana hommassa. Ehkä kohtuus kaikessa on tässäkin parasta
En tiedä moniko suoritusyhteiskunnassamme uskaltaa tuoda esille olevansa mukavuuden haluinen ja harrastavansa vapaalla vain löhöilyä tyyliin sinisiä ajatuksia sängyn pohjalla. Innovaatioidenkin sanotaan asuvan levossa. Ystäväni totesi kerran, että hän on kehittänyt taiteen muodon lepäilystä. Se on helppoa: menee vain sohvalle makaamaan ja on siinä – kauan. Toinen ystävä viettää lastensa kanssa pyjamapäiviä viikonloppuisin pimeimpään aikaan. Silloin ei ole mitään ohjelmaa: ei siivouksia, pyykinpesua, ulos menoa – jokainen tekee mitä mieleen tulee ja mitä haluttaa tai sitten ei mitään. Koko perhe on virkistyneempi sitetn viikon alkaessa.
Ihminen on kuin tietokone, joka tekee back-upia eli varmuuskopiota yön aikana. Uni hoitaa aivoja järjestelmällä päivän aikaisia kokemuksia ja tapahtumia sekä opittuja asioita muistipaikoilleen. Omasta kokemuksesta tiedän, että tietotyöläiselle riittävä lepo on tärkeää, sillä tietokonetuettu vaativa ongelmanratkaisu ei onnistu väsyneenä. Aivoissa tuntuu tällöin syntyvän teflon-ilmiö eri asioiden integroinnin osalta; Asiat ovat ja pysyvät erillään. Tällöin kokonaisuuksien hahmottaminen ja hallinta ovat ihan hakusessa ja hyvin nukutun yön jälkeen kuin taikaiskusta kaikki on jälleen selkeää ja ymmärrettävää.
Ihmisen elinkaaren aikana aivot kohtaavat erilaisia haasteita; Lapsuuden kokemukset, opiskelun haasteet, hektiset ruuhkavuodet, työuran rakentaminen. Aivojen luulisi olevan jo varsin hyvin koulitut eläkeikään tullessa, mutta…
Olen kohdannut vanhuksia, joiden arkirutiini muodostuu sukkuloinnista reitillä keittiö-WC-TV. Elämää saattaa osin leimata tylsyys ja – tylsistyminen, kun lehtiä ei kykene lukemaan, tai kun kädet väsyvät ja näkö on niin huono eivätkä edes lasit enää riitä. Ulos ei pääse, kun huonojalkaista ei kukaan tule viemään turvallisesti alas portaita ja kävelylle. Kotipalvelu tuo ruuan ja siivoaa, kun itse enää jaksa tai kykene. Ei pääse käymään apteekissa tai pankissakaan. Ei torilla tai kyläreissulla. Virikkeet voivat olla tällöin todella vähissä. Sukulaiseni kertoo keittävänsä kotipalvelun rouvalle kahvit joka kerta, että tämä viipyisi hieman kauemman aikaa ja keskustelisi hänen kanssaan.
Tulevaisuuden ikäihmiset elävät yhä pidempään – huolimatta lisääntyvistä sairauksistaan. Ansio tästä kuulunee medikalisoituneelle sairaanhoidolle, mutta: lääkkeillä on omat sivuvaikutuksensa – myös aivoihin; Äskettäin paikallisen lehden tekstiviestipalstalla kirjoitettiin, kuinka agressiiviset ikäihmiset sättivät hoitohenkilökuntaa. Kyseiselle nimimerkille vastannut kertoi, että se johtuu tietyissä tapauksissa lääkityksestä. Ihminen ei tällöin hallitse itseään eikä omia tekojaan. Lähiomaisille tällaiset muutokset ovat äärimmäisen raskaita. Rakas tuttu ihminen on kadonnut – ehkäpä lopullisesti.
Miten lisäaineet sitten vaikuttavat aivoihin? Entä korreloiko aivokasvainten yleistyminen ruokailutottumusten muutosten kanssa? En ole perehtynyt em. asioihin tutkimustasolla. Sen sijaan tiedän, että tutun ihmisen persoonan muuttuessa syyksi voi paljastua aivokasvain, joka on vallannut aivoilta tilaa ja lopulta käynyt niin suureksi, että vasta outo käytös paljastaa jotain olevan vialla. Kasvaimen sijainti aivoissa määrittelee muutoksen, joka voi olla esim. puhekyvyn menetys, muistin menetys, persoonan muutokset, epileptiset kohtaukset tai näiden yhdistelmä…
Kuinka sitten löytää kohtuus aivojen lepuuttamisessa ja aktivoinnissa, jotta itse en olisi dementoitunut ikäihminen? Millainen elämä olisi aivojeni kannalta hyvä elämä? Mielenkiintoista olisi esim. näin loman kynnyksellä tietää kehittääkö dekkareiden lukeminen yhtä paljon aivoja kuin tietokirjallisuuden lukeminen? Entä tulisiko minun viettää sadepäivät sosiaalisessa mediassa ystävien kanssa chattaillessa, kun lukeminen ei maistu vai pötköttelenkö pelkästään?
Vaikka tietokoneiden käytön myötä on syntynyt myös paljon ei-toivottuja sivuilmiöitä niin tietotekniikan kehityksestä saatua lisäarvoa aivojen kannalta ei voi mielestäni sivuuttaa merkityksettömänä; Erilaisten tietojärjestelmien käyttäminen ja virtuaaliympäristöt – esim. pelisovellukset – kehittävät ihmisen kykyä kohdata monimutkaisiä järjestelmiä ja selvittää haasteellisia tilanteita. Ikäihmisillekin on kehitetty kognitiivista toimintaa aktivoivia sovelluksia ja niillä sanotaan olevan dementoitumista ehkäisevää vaikutusta.
Kun ihminen oppii uutta, niin aivoissa olevat tietorakenteet kehittyvät. Aivoihin tallentuu tietokonesovellusten ja virtuaaliympäristöjen käytöstä uusia selviytymisstrategioita. Niitä tarvitaan nykyajan verkottuneessa maailmassa, jossa kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen eikä valmista tunnu tulevan koskaan vaan eletään aina jonkinasteisessa väliaikaisessa tilassa, matkalla johonkin jota kukaan ei osaa selittää. Keskeneräisyyttä ja kaoottisuutta sietää paremmin, kun tietää ettei kukaan oikeasti voi hallita muutosta. Asiat tapahtuvat ajallaan ja ne kyllä ratkeavat tavalla tai toisella parhain päin niiden esiin tullessa