Odotettavissa vuoteen 2014 asti: pilvistä tai puolipilvistä, vähitellen selkenevää

Posted on 16/05/2012 by KTAMK Johtoryhmä

HanneleMuistat varmaan sammakkoprofessori Taisto Heikkisen. Heikkinen väitti pystyvänsä ennustamaan säätiloja tarkkailemalla sammakoita ja kotipihansa luontoa. Heikkinen tuli mieleeni, kun päätin ennustaa elefantista Lapin ammattikorkeakoulun valmistelun etenemistä. Tai tarkemmin ottaen havainnollistavani valmistelua kertomalla vanhan tarinan kuudesta sokeasta miehestä ja elefantista.

Tarinassa sokeat miehet tunnustelevat elefanttia eri puolilta ja jokainen heistä on eri mieltä siitä, mikä elefantti oikeastaan on. Kukin pitää itsepäisesti kiinni omasta mielipiteestään. Vain yhden näkökulman perusteella miesten on mahdoton muodostaa elefantista kokonaiskäsitystä. Tarinassa miehet kiistelevät siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Erilaisten näkökulmien summasta muodostuu yhteinen näkemys siitä, millaisesta eläimestä on kyse.

 

 

 

 

 

 

 

Lähde: http://middleschooladvisory101.blogspot.com/2009/04/blind-man-and-elephant.html

Ennustan, että Lapin ammattikorkeakoulun valmistelu etenee juuri näin: jokainen valmistelussa mukana oleva taho kertoo oman näkemyksensä asiasta ja jokainen on omasta mielestään oikeassa. Haasteellisinta valmisteluvaiheessa on näkemysvaje, jota meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän. Näkemysvaje on kuin sumu, inhottava kiusankappale, joka saattaa ilmestyä tyhjästä rajoittamaan näkyvyyttä.

Näin ison muutoksen keskellä tarvittaisiin näkemystä, ei vajetta: on nähtävä laajempia kokonaisuuksia, ymmärrettävä mistä osista kokonaisuus muodostuu ja mikä on osien välinen vuorovaikutussuhde.

Koska meillä on samalla kertaa sekä erilainen määrä näkemystä että näkemysvajetta, yhteisen käsityksen muodostaminen kokonaisuudesta vaatii paitsi aikaa ja avointa vuorovaikutusta, myös luottamusta, kärsivällisyyttä ja hyvää tahtoa kaikilta osapuolilta. Samalla se vaatii valintojen tekemistä, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen myönteisesti.

Kuinka monta näkökulmaa ja kuinka paljon aikaa tarvitaan yhteisen näkemyksen muodostamiseen? Kehittämisorientoituneissa yhteisöissä vauhti on usein niin kovaa, ettei yhteisille tulkinnoille jää riittävästi aikaa. Kuitenkin juuri aidon vuoropuhelun avulla voidaan löytää uusia vaihtoehtoisia etenemistapoja erityisesti valintatilanteissa.

Ilman vuoropuhelua jokaisen omat henkilökohtaiset tulkinnat jäävät elämään ja aiheuttavat ristiriitoja ja väärinymmärryksiä. Tästä syystä muutokset saattavat näyttäytyä kaoottisina, ennakoimattomina ja jopa hallitsemattomina. Kaaosta voi kuitenkin hyödyntää.

Sama tieto tai näkökulma voi saada uuden merkityksen toisessa kontekstissa; tällöin puhutaan niin sanotusta sumeasta yhdistelystä. Sumealla yhdistelyllä ei ole mitään tekemistä sumun kanssa; se on kuin jatkuvasti tarkentuva toimintamalli, jonka sen avulla tehdään hiljainen tieto näkyväksi ja jaetaan se muiden kanssa, jolloin sitä voidaan käyttää muutoksessa hyväksi.

Jatkuvasti tarkentuva toimintamalli on kuin säätiedotus, joka täsmentyy vähitellen. Tulevaisuutta ennustavan toiminnan kanssa olemme oppineet elämään eikä kukaan ihmettele, että säätä ei ennusteta vuodeksi kerrallaan. Sen sijaan muutosprosesseissa jatkuvasti tarkentuvan toimintamallin käyttäminen tuntuu lähinnä ahdistavan.

Tulevaisuus pitäisi pystyä ennustamaan mielellään heti ja mahdollisimman pitkäksi aikaa. Ennusteen pitäisi myös olla pilvetön ja kirkas, että jaksaisimme. Epävarmuus, joka liittyy vuosien päästä realisoituvaan muutokseen, on hallitsevampi kuin varmuus huomisesta päivästä. Vai onko? Ja mitä, jos ei voi luvata pilvetöntä ja kirkasta? Mitä, jos voi luvata vain pilvistä tai puolipilvistä, mutta vähitellen selkenevää?   

 

Posted in Hannele Keränen | Tagged , , , , | Leave a comment

Risteyttämällä tulevaisuutta tekemään

Posted on 10/05/2012 by KTAMK Johtoryhmä

KajLukion biologianopettajani oli hauska persoona, joka väritti tunteja mainioilla tarinoilla. Kun aiheena oli risteytys, kuulimme legendan ruotsalaisista tutkijoista tavoitteenaan luoda kasvi, joka olisi kokonaan syötävä. Pyrkimyksessään yhdistää kaalin ja lantun parhaat puolet tutkijat tulivat luoneeksi kasvin, jolla oli kaalin juuret ja lantun naatti. Risteytys siis onnistui, mutta lopputulos oli hyödytön.

Olemme aloittaneet uudenlaisen risteytyskokeilun käynnistäessämme Lapin ammattikorkeakoulun valmistelun. Luommeko jotain upeaa vai syntyykö hyvistä aikeista kenties ruotsalaisten tutkijoiden tapaan onnistunut, mutta arvoton risteytys? Etenemällä vakiintuneiden toimintatapojen ja ministeriön mittareiden pohjalta pelaamme varman päälle, mikä lienee järkevää.

Opiskelijamäärällä mitattuna Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulut muodostavat yhdistyessään keskisuuren ammattikorkeakoulun. Sellaisenaan OKM:n mittareilla mitattuna siitä tulisi suurin piirtein myös keskinkertainen. Ei paha tavoite.

Aalto-yliopiston innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki puhuu strategisten innovaatioiden puolesta. Hän haastaa yrityksiä ajattelemaan isosti, koko toimialan vakiintuneita käsityksiä ravistavalla tasolla: ”Tee eri asioita kuin muut tai samoja asioita eri tavalla”. Strateginen innovaatio on siis koko yrityksen strategian, ja jopa koko toimialan panemista uuteen uskoon ajattelemalla liiketoiminnan rajat ja rakenteet uudella tavalla.

Ammattikorkeakoulut poikkeavat monella tapaa yrityksistä. Ministeriö on rakentanut tiukat rajat ja mittarit meitä ohjaamaan, ja rahoitus tulee niiden perusteella. Kaikkea toimintaa ei ole kuitenkaan määrätty toteutettavaksi yhtenäisellä tavalla. Tulokset ratkaisevat. Mikään ei siis estä meitä tekemästä strategisen tason innovaatiota ja kehittämästä oppilaitosta, joka tekee asioita eri tavalla kuin muut ammattikorkeakoulut! Reunaehdoista huolimatta on pitkälti meistä itsestämme kiinni, millaisen ammattikorkeakoulun rakennamme.

Jos haluamme edetä uusia polkuja, pitää meidän olla valmiita paitsi kokeilemaan uudenlaisia asioita myös epäonnistumaan. Pienesti ja rakentavasti. Vanha kiinalainen viisaus sanoo: ”Näe suuret linjat, ota pieniä askelia”.

Anssi Tuulenmäki soveltaa samaa periaatetta väittäessään, että mitä nopeammin ja pienemmin lähdemme liikkeelle uuden idean kanssa, sitä varmemmin se toteutuu. Tuulenmäen mukaan asioita ei pitäisi ylisuunnitella, vaan ideoita pitää kokeilla nopeasti ja kevyesti, jotta saadaan selville, mikä toimii ja mikä ei, mitä kannattaa kehittää ja mikä unohtaa. Teoriassa kaunista, mutta onko meillä riittävästi näkemystä, innovatiivisuutta ja osaamista nähdä asiat toisin, ajatella toisin ja ennen kaikkea rohkeutta kokeilla uusia asioita? Uskon, että on. Säilytetään se, mikä toimii, mutta annetaan tilaa myös uusille, hulluillekin ideoille.

Yritystutkija Jason Jenningsin mukaan yksi menestyksekkäimpien amerikkalaisten yritysten salaisuuksista on ollut kyky säilyttää aloittavan yrityksen menestyksen nälkä ja tekemisen meininki, ja yhdistää ne ison organisaation vahvuuksiin. Molemmista ammattikorkeakouluista löytyy menestyksen nälkää, nyt kysytään vain kykyä luoda oikea henki toiminnalle. Täydellisessä risteytyksessä osaamme yhdistää molempien talojen vahvimmat perinteet ja innovatiivisimmat voimat. Tehkäämme siis nopeita kokeiluja, jotta tunnistamme ajoissa, onko idea arvottoman risteytyksen aihio vai uusi superkasvi!

Toisille tulevaisuus tulee, toiset tekevät sen. Toisille sama sääennuste lupaa puolipilvistä, toisille puoliaurinkoista. Mitä se lupaa Lapin ammattikorkeakoululle?

Posted in Kaj Kostiander | Tagged , , , , | Leave a comment

Henkilöstön kokemaa

Posted on 02/05/2012 by KTAMK Johtoryhmä

ReijoAmmattikorkeakoulussa on jälleen kerran saatu päätökseen henkilöstökysely. Kyselyyn vastasi yhteensä 178 henkilöä (noin 66 %), mitä voi pitää vallan hyvänä tuloksena. Kokonaisuutena ottaen tulokset ovat varsin miellyttävää luettavaa, varsinkin kun pitää mielessä millaisessa pinteessä ammattikorkeakoulun väki on viime syksystä lähtien työtään tehnyt. Mutta kyllä sieltä löytyy myös kohtia, joiden kohdalla on syytä pysähtyä miettimään missä mennään.

Ensimmäistä kertaa kyselyssä mitattiin sitä, ovatko työntekijämme kohdanneet työssään häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua joko itseensä tai opiskelijoihin kohdistuen. Vastaukset kyllä pistävät miettimään: koko ammattikorkeakoulun tasolla 17 % oli kohdannut itseensä kohdistuvaa häirintää/epäasiallista kohtelua ja opiskelijoihin kohdistuvaa häirintää oli havainnut vajaat kolme prosenttia vastaajista. Tulosalueittain haarukka oli melkoisen lavea: vähiten häirintää/epäasiallista kohtelua oli kirjastossa työskentelevien mielestä (7 % oli itse sitä kohdannut), ja eniten tekniikan yksikössä (23 % oli ollut häirinnän/epäasiallisen käytöksen kohteena).

Tätä kysymystä ei ole aikaisemmin kysytty henkilöstökyselyssä, joten vertailukohdetta ei ole käytettävissä. Muista organisaatioista sekä meiltä että maailmalta vertailulukuja toki löytyy. Ikävän yleistä työpaikkakiusaaminen eri muodoissaan on: noin viidesosa suomalaisista on ollut työpaikkakiusaamisen kohteena, mikä on kutakuinkin tuplaten enemmän kuin muualla Euroopassa. Vaikka ammattikorkeakoulun luvut eivät muista suomalaisista työyhteisöistä näytä juurikaan eroavan, ei sitä kyllä voi mitenkään hyväksyä, että joka kuudes ammattikorkeakoululainen joutuu työssään häirinnän/epäasiallisen käytöksen kohteeksi.

Henkilöstökyselyssä oli myös avoin kenttä, jossa saattoi tarkemmin yksilöidä, minkälaisesta häirinnästä oli ollut kyse. Varsin vähän vastaajat tätä kenttää käyttivät, mutta seuraavia kommentteja kenttään oli naputeltu:

  • työtehtäviin liittyvää tiedottamisen paitsioon jättämistä
  • epäasiallista kohtelua niin minua kuin työtovereitani kohtaan toisen ryhmän vetäjän puolesta
  • lähiesimies
  • pätkätyöt
  • ohittaminen ja aliarvostus
  • suora tai epäsuora mitätöinti
  • mitätöintiä.

Kun tuota listaa katsoo, niin ainakin itselle se kertoo hyvin selvän viestin: meillä on tekemistä toistemme kunnioittamisessa ja huomioimisessa. Ja erityisesti tämä koskee esimiehiä, joilla on vastuu paitsi omasta tekemisestään myös työntekijöittensä hyvinvoinnista.

Henkilöstökyselyn tuloksia tullaan käymään läpi kaikilla tulosalueilla mahdollisimman pian. Juice Leskinen on mittavassa tuotannossaan antanut monenlaisia elämänohjeita suomalaisille. Yksi niistä on harvinaisen sopiva tähän tilanteeseen ”Ollaan ihmisiksi”.

Posted in Reijo Tolppi | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Luullun ymmärtämisen lyhyt oppimäärä

Posted on 19/04/2012 by KTAMK Johtoryhmä

HanneleKemi-Tornion ammattikorkeakoulun johtoryhmässä tehtiin maanantaina 16.4.2012 esitys nuorten tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikoista vuodelle 2013. Esityksestä laadittiin tiedote.

Tiedote julkaistiin maanantai-iltana ja seuraavana päivänä pääsimme nauttimaan tiedotteesta tehtyjä tulkintoja.

Vahvin tulkinta tuntui olevan se, että johtoryhmä oli päättänyt lakkauttaa viestinnän koulutusohjelman. 

Amk:n johtoryhmässä ei kuitenkaan keskusteltu minkään koulutusohjelmien lakkauttamisesta, ei tehty esityksiä koulutusohjelmien lakkauttamisesta eikä myöskään päätöksiä koulutusohjelmien lakkauttamisesta. Onko todellakin niin, että jos päättää tiedottaa jostain asiasta jotain, niin samalla pitää myös päättää tiedottaa siitä, mistä ei ole päätetty?

Emeritusprofessori Osmo A. Wiion ”mainiot” viestintää koskevat lait toteutuivat tälläkin kertaa lähes täydellisesti:
1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävän olevan.
6. Uutisen tärkeys on verrannollinen sen etäisyyden neliöön.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisimmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.

Minut hyvin tuntevat tietävät, että pidän Dilbert-sarjakuvista. Alla oleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa viestinnän haasteellisuudesta:

 

 

 

 

 

Asiasisällön puolesta yksiselitteisestä tiedotteesta tehdyt tulkinnat ovat toki inhimillisiä, mutta ne aiheuttavat hyvin paljon hämmennystä. 

Mitä tästä sitten opimme?

Ainakin sen, että emme jatkossakaan voi taata, että henkilöstö, opiskelijat, päättäjät tai median edustajat tulkitsevat tehtyjä esityksiä, lausuntoja, päätöksiä tai tiedotteita oikein. Mutta ehkä voimme tehdä oikeiden tulkintojen tekemisen todennäköisemmäksi valitsemalla sanamme niin, että ne on vaikeampi tulkita väärin.

Posted in Hannele Keränen | Tagged , , | 1 Comment

Ammattikorkeakoulun aloituspaikkaleikkaukset, näin sen näin

Posted on 16/04/2012 by KTAMK Johtoryhmä

ReijoMonesti toimittajat kysyvät kaikkensa antaneelta urheilijalta maaliviivan jälkeen legendaarisen kysymyksen ”Miltäs nyt tuntuu”.  Onhan meilläkin melkoinen maratoni takana, jonka lähtölaukaus ammuttiin 5.10.2011, ja se laukaus lävähti suoraan silmien väliin.

Ensimmäinen tuntemus oli suuttumus. Pää punaisena yritin selvittää, mihin meidän dramaattisen suuret leikkausesitykset perustuvat. Se ei toden sanoakseni minulle milloinkaan selvinnyt.

Seuraavaksi istuttiin alas, ja mietittiin, mihin ryhdytään. Johtopäätös oli se, että Lapin ammattikorkeakoulun valmistelua tulee vauhdittaa, ja pyrkiä kohtuullistamaan 5.10. leikkauspäätöstä mahdollisimman paljon. Aikaahan oli turhankin paljon; vastineet 5.10. tyrmäystippoihin annettiin 17.2., ja kohtuullisen vääntämisen jälkeen samanlaiset tekstit lähtivät Helsinkiin molemmilta Lapin ammattikorkeakouluilta ja niiden ylläpitäjiltä. Tähän olen hyvin tyytyväinen, ja erityisesti kollegani Lampelan Martin rooli ja kannantotot tässä asiassa kyllä mieltä lämmittivät.

Prosessin aikana kävi nopeasti hyvin selväksi, ettei tinkimisen varaa ole järin paljon. Lähdimme siitä, että OKM:n 5.10. tekemässä leikkausesityksessä joustovaraa olisi maksimissaan 160 paikkaa tapeltavaksi kaikkien Suomen 25 ammattikorkeakoulun kesken. Näin siitä syystä, että 5.10. leikkauslistassa oli kokonaissumma 2160 paikkaa, ja ministeriö koko ajan kertoi, että ”lopullinen luku alkaa kakkosella”.

Itselläni oli ministeri Gustafssonin joulukuisen vierailun jälkeen varsin luottavainen olo sen suhteen, että tulemme olemaan yksi niistä ammattikorkeakouluista, jotka tulevat kohtuullistamista saamaan. Mielessäni veikkailin, että tähän porukkaan kuuluisivat myös Jyväskylä ja Oulu. Tosin Oulun suhteen ennusteeni meni metsään.

OKM:n kunniaksi on todettava, että pienen jaettavan kakun (130 paikkaa) jakamisen OKM hoiti fiksusti. Ne, jotka kohtuullistamista saivat, saivat niin paljon, että sillä oli jotakin käytännön merkitystä, eikä ministeriö sortunut kikkailemaan symbolisilla 5 – 10 paikan siirroilla.

Kun OKM aloituspaikkapäätös kilahti sähköpostiin, niin istuin hetken hiljaa, pistin Sisun poskeen ja avasin viestin. Numerot ilmestyivät näytölle, ja ne olivat aika lailla sen kaltaisia, kuin olimme porukalla ennakoineetkin. Eniten minua ihmetytti se, että tekniikkaan ei tullut paikkoja, vaikka itse kuvittelin meillä olleen kaikkein parhaimmat perustelut juuri tekniikan paikkojen kohtuullistamiselle.

Prosessi ei kuitenkaan päättynyt tähän. OKM antoi meille vielä mahdollisuuden esittää 1.6. mennessä oma käsityksemme palautettavien 40 aloituspaikan suuntaamisesta. Likainen työ siirtyi nätisti meille, mutta kyllä me tulemme tätä tilaisuutta käyttämään.

Eniten olen 30.3. jälkeen saanut yhteydenottoja – jälleen kerran – kulttuurialan väeltä.  Kulttuurialalle on mahdollista suunnata niin vähän paikkoja, ettei molemmille nykyisille kulttuurialan koulutusohjelmille löydy toimintaedellytyksiä ainakaan nykymuodossaan. Kulttuurialan jatkosta on saatava nopeasti päätös aikaan, ettei nykyinen epäselvä tilanne myrkytä työilmapiiriä tarpeettomasti.

Parasta tässä hässäkässä on ollut se, että talon sisällä ei kuukausia kestäneen prosessin aikana lähtenyt liikkeelle keskinäisen syyttelyn ja kyräilyn kierrettä. Lisäksi hiljattain päättynyt yhteishakukierros hoidettiin kunnialla, ja leikkausuhan alla olleet koulutusohjelmat puolustivat asemiaan kaikella kunnialla.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että aloituspaikkaleikkausten aiheuttamat säästöpaineet alkavat saamaan nimen ja sosiaaliturvatunnuksen. Mitä konkreettisemmalle tasolle valmistelu etenee, sitä hankalammaksi päätösten tekeminen menee.  Ei johtoa sääliä tarvitse, ei meistä varmaan ketään näihin hommiin ole pakotettu, mutta sitä kyllä pyydän, että pysymme tiukasti tosiasioissa, kuuntelemme toisiamme ennen kuin lyömme omat kantamme lukkoon, ja yritämme pitää katseen kokonaisuudessa ja enemmän tulevassa horisontissa kuin peruutuspeilissä.

Ammattikorkeakoulun kaltaisessa asiantuntijaorganisaatiossa tiedon tarve on erittäin suuri, ja katson, että rehtorin hommana on pitää porukka tietoisena siitä, missä mennään. Paha puoli on se, että asioille helposti sokeutuu, kun niiden ympärillä päivästä toiseen pyörii, ja se, mikä minusta tuntuu itsestään selvyytenä voi olla uutinen monelle muulle.  Pyydän teitä vetämään hihasta, jos tietoa ei tule riittävästi, tai se tarjoillaan muodossa, joka ei kohtuudella avaudu. Jos kuulet kummia huhuja älä jää niitä hautomaan, vaan ota heti yhteyttä sopimaksi katsomallasi konstilla.

Posted in Reijo Tolppi | Tagged , , , , , | Kommentit poissa käytöstä

”Tämmöinenhän tämä elämä on, kaikenlaisia vaiheita tuppaa vaikkei pyydä”

Posted on 02/04/2012 by KTAMK Johtoryhmä

HanneleKyllä minä niin mieleni pahoitin, kun luin ensimmäisen kerran 5.10.2011 klo 8.39 Opetus- ja kulttuuriministeriön esityksen Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun aloituspaikoiksi vuodelle 2013. Sähköpostistani löytyy edelleen klo 8.42 lähetetty viesti johdon sihteerille Kaisa Vesamäelle. Viestin sisältö on yksinkertainen: ”No huh huh!” Heti pänni. Pidin tauon ja kuulostelin vieläkö pänni. Kyllä. Ja paljon.

Kun lopulliset päätökset nuorten tutkintoon johtavan koulutuksen aloituspaikkaleikkauksista julkaistiin perjantaina 30.3.2012, luvut eivät aiheuttaneet minussa enää samanlaista reaktiota kuin lokakuussa. Kärsimyksen jälkeen pienikin helpotus tuntuu hyvältä.

AMK-kohtaiset leikkausluvut olivat ennakko-odotusten mukaisesti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samat kuin lokakuussa tehdyssä esityksessä. Huojennuksia saivat Kemi-Tornion AMK:n lisäksi Jyväskylän AMK, Keski-Pohjanmaan AMK, YH Novia ja Savonia.

Koulutustarjonnan supistamispäätökset näkyvät ja vaikuttavat hieman eri tavoin AMK-kentässä: osa lakkauttaa yksittäisiä koulutusohjelmia ja osa ajaa vähitellen alas kokonaisia koulutusaloja. Tiedän minä mitä tästä sanotaan. Sanotaan että on luonnollista.

Mutta ihan ystävyydellä ja kokemuksesta minä sanon, että positiivista ministeriön päätöksessä oli se, että huojennukset tehtiin tarkistamalla alkuperäistä ”leikkaussuunnitelmaa”: alun perin koko ammattikorkeakoulusektoria koskeva 2160 aloituspaikan leikkaustarve pieneni 130 aloituspaikalla. Jos huojennuksia olisi lähdetty tekemään meille esimerkiksi Rovaniemen ammattikorkeakoulun kustannuksella, niin siitä olisi seurannut todennäköisesti ihan hirveä kalabaliikki ja särö ammattikorkeakoulujemme väliseen hyvään yhteistyöhön.

Kyllä pitäisi olla rohkeutta olla omaa mieltä ja pistää hanttiin, kun ottaa päähän. No, päähän on ottanut – pitkään ja lujasti. Olemme myös olleet koko ajan omaa mieltä aloituspaikkaleikkausten kohdentumisesta ja pistäneet hanttiin. Se ei ole varmaan jäänyt epäselväksi kenellekään viimeisen puolen vuoden aikana.

Ehkäpä juuri siksi ministeriön päätökseen liittyy meidän kannaltamme yksi merkittävä ja positiivinen asia: saamme itse harkita, kohdennammeko osan 40 lisäpaikasta muille aloille. Sinänsä kätevää, että ministeriö siirsi leikkausten kohdentamista käytävän kalabaliikin meidän sisäiseksi asiaksi. Tämä riemullinen haaste johtaa vähintäänkin aiemmin tehtyjen strategisten linjausten uudelleen arviointiin. Ajatellaanko vähän. Ihan omilla aivoilla, näöllä ja muistilla.

Ministeriön joustavuus tarkoittaa käytännössä sitä, että voimme halutessamme jatkaa edelleen jossain muodossa kulttuurialan koulutusta Torniossa, jos katsomme sen olevan strategisesti tärkeää. Ja miksi emme katsoisi: Lapin korkeakoulukonsernin kaksi instituuttia – Pohjoisen kulttuuri-instituutti ja Matkailualan koulutus- ja tutkimusinstituutti – on perustettu juuri siitä syystä, että Lapin korkeakoulut katsovat näiden alojen koulutuksen ja TKI-toiminnan tarjoavan maakunnan elinvoimaisuuden ja elinkeinorakenteen kehittämisen kannalta myönteisiä mahdollisuuksia.

Kulttuurialan koulutuksen jatkuminen Torniossa edellyttää sekä yhteistä näkemystä monipuolisten koulutusmahdollisuuksien säilyttämisestä Lapissa että avointa keskustelua ja tarkoituksenmukaisia esityksiä ammattikorkeakoulun johdolta. Lopulliset päätökset aloituspaikkojen kohdentumisesta eri koulutusaloille tekee Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian yhtymähallitus, koska kyse on strategisen tason päätöksistä.

Vaikka meidän ja ministeriön näkemykset koulutustarjonnan supistamisesta eroavat edelleen, niin näiden lukujen kanssa on nyt tultava toimeen. Ja vaikka ministeriön tiedottaminen päätöksen täsmällisestä sisällöstä meidän osaltamme jättikin paljon toivomisen varaa, niin kaikkein paras keino on unohtaa kaikki väärinkäsitykset ja hölmöt sanat ja aloittaa uusi päivä niin kuin eilistä ei ollenkaan olisi ollutkaan.

On myös tärkeää muistaa, että pelkillä aloituspaikkaluvuilla ei tyydytetä alueiden työvoimatarpeita. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikat muuttuvat osaavaksi työvoimaksi loppujen lopuksi varsin yksinkertaisen prosessin kautta.

Tarvitaan riittävä määrä alasta kiinnostuneita hakijoita, joista osa saa opiskelupaikan ja aloittaa opintonsa toivottavasti motivoituneita ja innokkaina. Jos opinnot ovat hyödyllisiä, etenevät suunnitellusti ja vastaavat työelämän osaamistarpeisiin, työmarkkinoille pitäisi valmistua uusia osaajia noin 3,5–4,5 vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta. Ei kuule ole elämä niin helppoa, että vaan voisi ilmaisella katiskalla ja naapurin veneellä elellä, kyllä kuule itse pitää hakea niitä työpaikkoja ja olla sinnikäs.

Tämän prosessin tunnusluvut – kuten keskeyttäminen ja läpäisy (liittyvät motivaatioon ja opintojen etenemiseen), tutkintotuottavuus ja työllistyminen – ovat ministeriön mielestä ainakin jossain määrin riittämättömällä tasolla Suomen ammattikorkeakouluissa.

Tehoja prosessiin haetaan aloituspaikkaratkaisujen lisäksi uusimalla ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli. Vaihtaa ja vaihtaa ja vaihtaa, eikö joskus joku asia voisi pysyä. Veroprosenttejakin aina säädetään, arvonlisää, yritysveroa ja minun henkilökohtaista lisäveroprosenttiani. Eduskunta vaihtuu ja virkamiehet vaihtuvat, mutta viilaileminen säilyy. Kyllä voisi olla yksi ja sama prosentti tuloille, menoille, ostoille ja myynneille. Se on kolmetoista.

Esitys uudeksi rahoitusmalliksi on lausuntokierroksella. Jo tässä vaiheessa on selvää, että koulutusta koskevat keskeiset indikaattorit (55 op suorittaneiden määrä ja suoritetut tutkinnot) edellyttävät pedagogista kehittämistä, opintojen ohjausta ja tiivistä työelämäyhteistyötä. Kemi-Torniossa on tehty hyvää työtä tähänkin asti, mutta nyt näihin kaikille ammattikorkeakouluille yhteisiin haasteisiin tartutaan entistä innokkaammin. ”Kyllä voitaisiin keskittyä varsinaiseen asiaan säätämisen sijaan.”

Ps. Kursiivit lainaukset ovat Tuomas Kyrön kirjasta ”Mielensäpahoittaja”. Blogissakin voi harrastaa välikommentointia ja loppukevennyksiä. Ja joskus myös valittaa ihan rehellisesti, jos on mielensä ihan oikeasti pahoittanut. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin.

Posted in Hannele Keränen | Tagged , , , , , , , | Kommentit poissa käytöstä

Siivetön lintu on kelvoton lintu?

Posted on 23/03/2012 by KTAMK Johtoryhmä

KajNuorilla on epärealistinen käsitys maailmasta ja he kuvittelevat itsestään liikoja. Osaa ei kiinnosta työnteko. Pääasia, että on kivaa. Kyllä ne rahat jostain tulee. Osa haluaa suoraan koulun penkiltä johtotehtäviin, kuitenkin ilman vastuuta ja stressiä. He haluavat itselleen kaiken heti, vaikka velkarahalla. Jotensakin tällä tavoin suuret ikäluokat kritisoivat lapsiaan ja lastenlapsiaan. Huoleton heinäsirkka paleltuu talven tullen. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Vaatimattomuus kaunistaa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Jolla onni on, se onnen kätkeköön.

Elämässä täytyy tehdä ahkerasti töitä, elää säästeliäästi, olla nöyrä ja pyrkiä eteenpäin. Näillä opeilla Suomea on rakennettu. Ja varsin menestyksekkäästi onkin! Kemi-Tornion ammattikorkeakoulua on kehitetty kaksikymmentä vuotta kovalla työllä, nöyryydellä ja realistisella otteella. Täällä on mietitty mikä on perimmäinen tarkoituksemme ja mistä raha tulee. Täällä ei ole unelmoitu tai rakennettu pilvilinnoja, vaan keskitytty olennaiseen. Pohjoisen protestanttinen työmoraali ja vahva teollinen perinne on ohjannut meitä.

Tällä suurten ikäluokkien perinnöllä olemme tulleet pitkälle. Olemme rakentaneet yhden Suomen parhaista ammattikorkeakouluista. Teemme monella tapaa ensiluokkaista ja uraauurtavaakin työtä koulutuksessa. Meillä ja meidän avullamme syntyy innovaatioita. Autamme kumppaneitamme kehittämään liiketoimintaansa, organisaatioitaan ja tuotteitaan. Olemme kansainvälisesti verkottuneita. Opiskelijat ovat tyytyväisiä saamaansa opetukseen, tutkintoja syntyy hyvällä tahdilla, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa olemme maan kärkeä. Emme kuitenkaan ole pitäneet itsestämme meteliä, sillä vaatimattomuushan kaunistaa ja lopussa kiitos seisoo.

Kiitoksena edessämme on kuitenkin aivan muuta: OKM esittää, että katkotaan kauniilta linnulta siivet leikkaamalla lähes 40 % aloituspaikoista. Rahoitusmallit ja mittarit muuttuvat. Organisaatioita yhdistetään. Ja nytkö meidän tulisi jälleen olla nöyriä, ja pohtia maltilla, kuinka täytämme kaikki säästötavoitteet ja kuinka jaamme yhä niukkenevaa niukkuutta?

Vanhempien viisaudet on syytä pitää tiukasti mielessä, mutta on myös tunnustettava, että nykymaailmassa emme selviydy pelkästään niiden mukaan elämällä. Vaatimattomuus ei kaunista. Kunnianhimo on positiivinen asia. Kyky unelmoida on menestymisen edellytys. Rohkeus tehdä päätöksiä ja ottaa riskejä epävarmuuden edessä, sekä luottamus omaan kykyyn selviytyä kaoottiselta tuntuvassa maailmassa ei ole ylpeyttä, joka käy lankeemuksen edellä.

Tästä ei hyvää seuraa, sanovat vanhemmat, kun nuoret unelmoivat pikaisesta miljonääriydestä. Täytyy muistaa, mistä raha tulee, he julistavat. Samaan aikaan nuori hullu polvi tahkoaa miljoonia myymällä bittejä verkossa tai tuotteistamalla 80-lukulaiselle idealle perustuvan kännykkäpelin älyttömiä lintuhahmoja pehmoleluiksi. Perinteisellä perustalla on edelleen arvonsa, mutta on oltava myös kykyä nähdä asiat toisin ja rohkeutta tehdä asiat toisin. Ja ennen kaikkea uskoa tulevaisuuteen, vaikka vanhasta näkökulmasta tilanne näyttäisikin huonolta. Uskomme perinteisesti, että siivetön lintu ei voi lentää. Niinpä ammattikorkeakoulumme elää lopun aikoja.

Pötyä! Nyt jos koska on oikea hetki ammentaa nuoren polven rohkeudesta unelmoida ja nähdä muutoksessa mahdollisuus. Aika nähdä ja tehdä toisin. Vaikka olisimmekin siivetön lintu, voimme olla vahvoja kuin strutsi ja nopeita kuin maakäki. Sulavaliikkeisiä kuin pingviini vedessä! Osaava ja motivoitunut henkilökuntamme takaa sen, että Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu on ja tulee olemaan tasokas oppilaitos, jossa tehdään myös huipputasoista tutkimusta ja kehitystoimintaa, sanoi ministeriö mitä hyvänsä!

PS. Yhteishakua on vielä jäljellä. Kerrothan siitä kaikille koulutuspaikkaa pohtiville

Posted in Kaj Kostiander | Tagged , , , , , , | Kommentit poissa käytöstä

Vuosi 2011 Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa

Posted on 14/03/2012 by KTAMK Johtoryhmä
rehtori, HTT Reijo Tolppi

rehtori, HTT Reijo Tolppi

Kun kirjoitan tätä, eletään hiihtoloman jälkeistä maanantaita. Huomenna tiistaina (13.3.) on hallituksen kokous, jossa hyväksytään tilinpäätös viime vuodelta. Olen leikannut ja liimannut tähän alle asioita, jotka tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta on mielestäni erityisen tärkeää nostaa esille.

Selkeä käännekohta vuoden 2011 toiminnassa oli 5.10., jolloin opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) teki esityksen nuorten aloituspaikoista vuodelle 2013.

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun (KTAMK) osalta esitys johtaisi lähes 40 prosentin leikkaukseen nykytilanteeseen verrattuna, mikä käytännössä veisi taloudelliset toimintaedellytykset toiminnan jatkamiselta.

OKM:n leikkausesitykset antoivat vauhtia Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulujen yhdistämiskeskusteluille, ja syksyllä perustettiin sekä yhdistämistä valmisteleva ohjausryhmä että valmisteluryhmä. Ryhmät aloittivat toimintansa marras-joulukuun 2011 aikana.

Myös Lapin korkeakoulukonsernin näkökulmasta vuosi 2011 oli varsin kiireinen. Konsernin päätöksentekoa ohjaava hallintojohtosääntö hyväksyttiin taustayhteisöissä, elokuun alussa aloitti 140 työntekijän palvelukeskus ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kannalta keskeisen Pohjoisen kulttuuri-instituutin toiminta käynnistyi.

Konsernin rakentamisvaihe alkaa olla takana eikä lähivuosina ole odotettavissa merkittäviä toiminnan laajentumisia.

Tunnuslukujen valossa vuoden 2011 osalta parasta antia olivat
-          vetovoiman kasvu kaikilla toimialoilla; vuonna 2010 nuorten koulutuksen vetovoima 1,9, viime vuonna 2,6, ja
-          uuden tutkintoennätyksen saavuttaminen; vuonna 2010 tutkintoja kertyi 467, viime vuonna 508. 

Erityisen suuren harppauksen tutkintotuotannossa teki TEKU, joka tasan kaksinkertaisti tutkinnot vuonna 2011 edelliseen vuoteen verrattuna.

Vuonna 2011 ei onnistuttu taloushallinnossa. Toimintakatetta olisi vahvistetun talousarvion mukaan pitänyt kerryttää runsaat 700 000 euroa, mutta toteuma jäi 364 000 euroon. Käytännössä kevät vajottiin alaspäin, ja syksyllä tilanne koheni, mutta luvattoman suureksi ero jäi tavoitteeseen nähden, ja kuluvana vuonna on pikku pakko pärjätä paremmin.

Odotukset olivat korkeammat myös keskeyttämisten suhteen, missä parannusta tapahtui kuitenkin vain marginaalisesti (vuonna 2010 keskeyttämisaste oli 11,9 ja vuonna 2011 vastaava arvo oli 11,7). 

Keskeyttämisten osalta toimialakohtaiset erot ovat suuret. SoTe on perinteisesti selkeästi paras, ja sitä se oli myös vuonna 2011 (keskeyttämisaste 6,5). Pitkään keskeyttämisten kanssa pahimmissa vaikeuksissa ollut TEKU paransi juoksuaan myös tässä suhteessa, kun insinööriopintojen keskeyttämisaste vuonna 2010 oli 16,3 ja vuonna 2011 enää 11,9. Kaupan ja kulttuurin aloilla keskeyttämisten määrä kasvoi edelleen. Vuonna 2010 keskeyttämisaste oli 14,8 ja vuonna 2011 jo 16,8.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2011 oli eräänlainen myrskyvaroitus. Koko ammattikorkealaitos on merkittävien muutosten edessä, ja meidän on niihin kyettävä sopeutumaan. Ja vieläpä nopeasti.

(Please see the English text below the links)
* * *

Lisää videoita AMK:n Youtube-kanavalla | More videos on KTUAS Youtube Channel
***

Year 2011 Kemi-Tornio University of Applied Sciences

 As I write this, it is the Monday following the winter holiday. The board is going to meet tomorrow, on Tuesday the 13th of March, to approve last year‘s financial statements. I have cut and pasted some issues from the financial statements and annual report that I believe are especially important to take up.

One clear turning point in the operations of 2011 was on 5 October, when the Ministry of Education and Culture made a proposal regarding the intake of young students for the year 2013.

For Kemi-Tornio University of Applied Sciences (KTAMK), the proposal would lead to a nearly 40 percent cut from the current numbers, which in practice would take way the financial operating conditions for continuing our operations. 

The Ministry’s proposal for cuts accelerated talks on merging the universities of applied sciences of Kemi-Tornio and Rovaniemi, and in autumn a steering group for preparing the merger was established, as well as a preparation group. The groups began operating in November-December 2011.

Year 2011 was also very busy from the perspective of the Lapland University Consortium. Regulations on administrative management, which guide decision-making in the Consortium, were approved by supporting communities; in early August, operations began at the Institute for Northern Culture, which is a service centre with 140 employees and crucial to Kemi-Tornio University of Applied Sciences.

The construction phase of the Consortium is almost complete, and no significant expansion of operations are expected in the near future. 

The best key figures for 2011 were:
-          increase in appeal of all departments; in 2010 appeal of youth education was 1,9, last year 2,6 and
-          new record reached in number of completed degrees; in 2010 there were 467 total degrees, last year 508.

An especially large leap in the production of degrees was made by TEKU, which doubled its number of degrees in 2011 compared with the previous year.

Year 2011 was not successful in the area of financial management. According to the approved budgetary estimates, the operating margin should have been more than 700 000 euros, but the realised margin was 364 000 euros. In practise, there was a downward spiral in springtime, and the situation improved in autumn, but the difference was prohibitively far from the target, and this year there is a small necessity to manage better.

Expectations were also higher with regard to discontinuations, where improvements were only marginal (in 2010 the percentage of discontinuations was 11,9 and in 2011 the corresponding value was 11,7).

With regard to discontinuations, the differences between departments are great. SoTe is traditionally clearly the best, and this was also the case in 2011 (percentage of discontinuation 6,5). TEKU, which has long struggled with discontinuations, saw improvement also in this regard, as the percentage of discontinuation in engineering courses in 2010 was 16,3 and in 2011 only 11,9. In the areas of business and culture, the number of discontinuations continued to grow. In 2010 the percentage of discontinuation was 14,8 and in 2011 it was already 16.8.

All in all, 2011 was like a storm warning. The entire institution of higher vocational education is facing major changes, and we must be able to adapt to them. And fast.

Posted in Reijo Tolppi | Kommentit poissa käytöstä

Työsuojelua ja kestävää kehitystä

Posted on 24/02/2012 by KTAMK Johtoryhmä

Koulutuskuntayhtymä Lappiassa on parhaillaan menossa kestävän kehityksen kampanja.

Suojelujohtaja Ahti Rönkkö

Vieraskynä: Suojelujohtaja Ahti Rönkkö

Kampanja-aineistosta poimittua vähän laventaen voidaan perustellusti todeta, että kestävä kehitys on toimintaa ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin puolesta.

Ympäristötietoiset, kestävään elämäntapaan sitoutuneet työyhteisöt ja siellä toimivat ihmiset osaavat rakentaa tulevaisuutta ekologisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäville ratkaisuille.

Puhuttaessa ympäristöstä ei saa unohtaa työympäristöä, jossa ihmiset kuitenkin toimivat merkittävän osan elin- ja valveillaoloajastaan.

Sitä paitsi aika usein raskaimmat laiminlyönnit kestävän kehityksen eettisiä periaatteita vastaan maailmalla ja Suomessakin ovat lähtöisin nimenomaan työpaikoilta. Muistettaneen Unkarin alumiinitehdas, Murmanskin alueen sulattopäästöt, Kiinan Jangtsejoen katastrofi, öljykatastrofi Meksikonlahdella ja Talvivaaran nikkelikaivoksen ympäristöongelmat, vain muutaman mainitakseni.

Lappian kestävän kehityksen teemat ovat turvallisuus, ympäristömyönteisyys, hyvinvointi, energiankulutus ja ympäristövaikutusten vähentäminen ja jätteiden ja materiaalien kestävä käsittely. Näitä kaikkia voidaan hyvin pitää myös työturvallisuuden ja laajemmin työhyvinvoinnin tavoitteina.

Ympäristönsuojelu ja työympäristön suojelu ovat yhteyksissä toisiinsa vähintään yhtä tiiviisti kuin toiminnan laatu ja toiminnan turvallisuus. Eli voidaan perustellusti kysyä, voiko kestävän kehityksen tavoitteet toteutua yrityksessä tai yhteisössä, jossa työympäristön tai työturvallisuuden taso on alhainen. Ei voi.

Samoin voidaan sanoa, että korkea toiminnan tai palvelun laatu voi pysyvästi toteutua vain hyvän työturvallisuustason vallitessa. Suomessa onkin käyty keskustelua ympäristönsuojelun ja työsuojelun hallintojen ja myös työpaikkatason toimintojen yhdistämisestä.

Tällä hetkellä ne kuitenkin ovat eri ministeriöiden vastuualueilla. Monissa yrityksissä sitä vastoin nämä toiminnot on jo yhdistetty yhden organisaation vastuulle.

Laadun ja työsuojelun ”yhdistäminen” on niin ikään aika yleisesti yrityksissä hoidettu siten, että työsuojeluasiat ovat mukana laatujärjestelmässä tärkeänä osana.

Lappia-kuntayhtymän työsuojelutoiminnan tasoa voidaan arvioida perinteisiä tunnuslukuja käyttäen. 

Näitähän ovat työtapaturmien ja ammattitautien määrät, kestot ja aiheuttajat, läheltä-piti-tapausten tilastot, sairauspoissaolojen määrät ja aiheuttajajakaumat, henkilöstön ennenaikainen eläköityminen ja vaihtuvuus, henkilöstöbarometrin tulokset sekä yhteydenotot oman työsuojeluorganisaation edustajiin ja työsuojeluviranomaisiin. Näistä lähes kaikista voi sanoa, että määrät ovat pieniä vertailussa vastaaviin koulutuskuntayhtymiin.

Työtapaturmien määrät, henkilökunta 30/v, opiskelijat 50/v ovat oppilaitosvertailussa keskitasoa, mutta sairauspoissaolojen määrä, alle 2 % työajasta, on erittäin alhainen, joskin luvusta puuttuvat ns. omalla ilmoituksella olevat poissaolot, jotka arvion mukaan ovat prosentin luokkaa.

Huolestuttava piirre sen sijaan on erilaisten lähityöyhteisöriitojen, häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kokemisen lisääntyminen. Tai ainakin näitä tapauksia on viime aikoina noussut esille aiempaa enemmän. Se tietysti on oikein, että asiat otetaan esille ja haetaan ongelmiin ratkaisut, koska aika ei niitä yleensä hoida, vaan päinvastoin pahentaa.

Kuntayhtymän hallinnassa oleva rakennuskanta kalusteineen ja välineineen, siis fyysinen työympäristö, on hyvässä kunnossa myös työturvallisuutta ajatellen. On tärkeää, että se myös pidetään hyvässä kunnossa riittävällä huollolla.

Tässä asiassa on kestävän kehityksen periaatteilla ja meillä jokaisella tärkeä tehtävä, eikä vain kiinteistöhuollon henkilöstöllä. Ajatellaan vaikka esimerkkinä hyvän järjestyksen ja siivouksen ylläpitoa työsaleissa, mikä on myös hyvän työturvallisuuden aakkosasia!

Kuntayhtymässä ollaan parhaillaan päivittämässä laajasti työsuojeluun liittyvää ohjeistusta ja sääntöjä ja ne tulevat intraan yhtymähallituksen vahvistamisen jälkeen.  Näitä ohjelmia ovat

-          työsuojelun toimintaohjelma,
-          tasa-arvo ja yhdenvertaisuusohjelma,
-          häirinnän estämisohje,
-          varhaisen tuen malli,
-          päihdeohjelmat,
-          kriisitoimintaohje,
-          pelastussuunnitelmat ja
-          valmiussuunnitelma.

Eli ohjeita kyllä riittää ja niillä kaikilla on yhteyksiä myös tämän kirjoituksen teemaan. Toivottavaa olisi, että niihin myös tutustutaan ja niitä käsitellään työpaikkojen henkilöstöpalavereissa.

Posted in Vieraskynä | Tagged , , | Kommentit poissa käytöstä

Syrjäytetyt ?

Posted on 22/02/2012 by KTAMK Johtoryhmä

Leena

Syrjäytymisen ehkäisy, osallisuuden turvaaminen, heikommista huolehtiminen ja tasapuoliset elämisenmahdollisuudet ovat ajan teemoja. Suomen hallitus sekä väistyvä ja uusi presidentti ovat nostaneet painopisteeksi köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisen. Hallitusohjelmassa todetaan, että syrjäytymisessä kyse on työttömyyden ja köyhyyden lisäksi näköalattomuudesta ja osattomuudesta. Työ, sukupolvelta toiselle periytyvän köyhyyden ja syrjäytymisen katkaiseminen sekä tulo-, hyvinvointi- ja terveyserojen pienentäminen ovat hallituksen keinoja asian hoitamiseksi. Kohderyhmänä on koko väestö vauvasta vaariin.

Emme ole huono-osaisuuden emmekä syrjäytymisen ehkäisyssä yksin. EU viettää Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuotta 2012 mottona: Aina on oikea ikä! Teemavuoden tavoitteena on lisätä ymmärrystä aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen yhteistyön tärkeydestä ihmisten osallisuuden ja hyvinvoinnin kehittymiselle ja säilymiselle koko elämänkulun ajan.

.Yhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi kasvaminen ja osallisuuden säilyttäminen on noussut erityisen ajankohtaiseksi kysymykseksi maamme nuorten osalla. EVA:n julkaiseman työssäkäyntitilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2010 noin 51.300 työelämän ulkopuolella olevaa syrjäytynyttä 15-29-vuotiasta nuorta. Heistä 18.800 oli työttömiä työnhakijoita ja 32.500 nuorta on koulutuksen ja työn tavoittamattomissa. Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneillä nuorilla ei yleensä ole peruskoulun jälkeen muuta koulutusta. Pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevan nuoren riski jäädä ulkopuoliseksi on lähes kolminkertainen verrattuna ammatillisen keskiasteen koulutuksen saaneisiin. Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä on miehiä ja joka neljännellä on maahanmuuttotausta.

Erittäin ongelmallista on se, että koulutuksen ja työn ulkopuolelle jääneistä 80 % ei jatka koulutusta myöhemminkään.  Lisäksi mitä pitempi aika on edellisestä koulutuksesta, sitä epätodennäköisempää on kouluttautumisen jatkaminen. Tulevaa opiskelua haittaa se, että peruskoulun jälkeisen ulkopuolisuuden taustalla on tyypillisesti heikko koulumotivaatio ja sen vuoksi heikoiksi jääneet perustiedot ja opiskelutaidot. Maahanmuuttajanuorilla kouluttautumista ja työhön sijoittumista haittaa usein puutteellinen kielitaito.

Kodin merkitys ja yhteistyö koulun ja opettajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää lasten ja nuorten koulumotivaation kannalta. Valitettavasti perheen huono-osaisuus, vanhempien matala koulutustausta ja  pitkäaikainen työttömyys edesauttavat syrjäytymisen periytyvyyttä. Tämän estämiseksi ongelmaisesta kotitaustasta tuleville nuorille on tarjottava tukea opiskeluun. Tämä korostaa koulujen oppilashuollon merkitystä.

Tänä keväänä valmistuu peruskoulusta 60.000 nuoren ikäluokka. Heistä on arvioitu yli 9 % jäävän ilman opiskelupaikkaa. Lisäksi viimeisimmän tilaston mukaan 8,5 % ammattikoululaisista ja 3,9 % lukiolaisista keskeyttää koulutuksen.

Laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Paitsi syrjäytymisen taloudellista merkitystä on korostettu työvoiman saatavuusnäkökulmaa. Elinkeinoelämän kannalta tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää saada koko ikäluokalle valmiudet työelämään, koska työikäisen väestön määrä vähenee seuraavat vuosikymmenet. Paljon keskusteltu kysymys pidennetystä työurasta tarkoittaakin eläkeiän nostamisen ohella nuorten nopeaa valmistumista ja siirtymistä työelämään.

Entäpä inhimillinen näkökulma syrjäytymiseen kustannusten määrän ja työvoiman saatavuuden lisäksi? Nuorisotutkimuksen professori Helena Helve näkee asian inhimillisen puolen eli nuorten näköalattomuuden, toivottomuuden ja syrjäytymisen vaikutukset ihmisen elämänkulkuun ja myös sen merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle. Tätä on vaikea laskea rahassa. Erot hyvä- ja huono-osaisten välillä ovat kasvaneet. Siitä todella pitää olla huolissaan, sanoo Helve.

Huomioon tulisi myös ottaa se osa nuorisoa, joka tietoisesti haluaa pysytellä markkinavetoisen yhteiskuntamme sivussa. Helven mukaan kaikki eivät halua hypätä yhteiskunnan tarjoamaan uraputkeen, vaan astuvat suosiolla sivuun. Toisin kuten syrjäytyneet, he ovat valinneet oman polkunsa ja ovat valintaansa tyytyväisiä. Koulutus- ja uraputken tilalle valitaan jotain ihan muuta.

Opetus-ja kulttuuriministeriö on kohdistanut Meri-Lappiin koulutuksen leikkausesityksiä huomattavasti enemmän kuin maan muihin osiin. Viimeaikaiset uutiset ammattikorkeakoulutuksen supistamisesta alueella merkitsevät pahimmillaan yli 200 vuosittaisen aloituspaikan vähenemistä. Kun ammattikorkeakoulutus kestää 3,5:sta neljään vuoteen, kyse on 700-800 opiskelijan määrän vuosittaista vähennystä tulevaisuudessa.

 Korkeakoulutuksen aloituspaikkojen supistaminen vaikeuttaa alueen nuorten hakeutumista opiskelemaan ja lisää nuorten syrjäytymisuhkaa. Nuorisopsykiatri Pirkko Turpeinen-Saaren mielestä syy huoleen on aivan aiheellinen: omaa suuntaansa elämässä hakeva nuori aikuisuuden kynnyksellä kaipaa elämäänsä jatkuvuutta ja turvaa, jota koulutuksen vähentäminen ei suinkaan tue.

Koulutuksen leikkaus vaikeuttaa toteutuessaan merkittävästi työvoiman saantia koko Pohjois-Suomessa omasta lähialueestamme puhumattakaan. Ammattikorkeakoulujen opiskelijat opettajineen ovat myös kehittämispotentiaali, jota kaivataan alueen tulevaisuuden luomisessa. Lisäksi korkeakoulutetun henkilöstön ja heidän perheidensä mahdollinen pois muuttaminen alueelta aikaansaa vakavia vaikutuksia.

Esitettyjen leikkausten toteutuminen voi osoittautua kohtalokkaaksi Meri-Lapin kannalta. Onko alueemme syrjäytymässä? Myös tämän syrjäytymisen estäminen on yhteinen tehtävämme.

Posted in Leena Leväsvirta | Tagged , , , | 2 Comments