Woke up this morning (31.12.2013) with an aching thumb

Hannele Keränen

vs. rehtori, KTM
Hannele Keränen

What a mess. The desk I mean. It’s my son’s. I have been using it now for a while, because he mainly stores things on the table. He hasn’t really found any other use for it. The table would compare to Great Pacific Garbage Patch, unless it had everything essential on it: my hairdryer, my headphones, his football cup trophy, his chocolate (haven’t taken any!), my iPhone, a cup of coffee, my computer and a copy of Burrell’s and Morgan’s book “Sociological Paradigms and Organisational Analysis – Elements of the Sociology of Corporate Life.” I’ve been reading it about 15 pages – the same pages again and again, because the English in it is so hard to understand. Just kidding – it’s the font that makes it difficult, don’t you think?

hkeranen_kuva1_311213

 

I’m on holiday today. But my head is at work. It’s been working since 5 a.m. Because of the aching thumb. You know I went for a swim last night with my youngest daughter and her friend. I guess it didn’t like the swim. The thumb I mean. Otherwise it was so fun and the girls enjoyed it. So did I – at least for a while I was the world’s best mom. An identity I’ve had since 1994.

hkeranen_kuva2_311213But tomorrow I will have another identity besides that. From tomorrow on I will be the Quality Manager of Lapland University of Applied Sciences, which means that this day is the last official day for me as the acting Rector of Kemi-Tornio University of Applied Sciences. I spoke with my husband last night about my identity change from the acting Rector to the Quality Manager. I used the word “Simsalabim” to describe the change which will happen tonight.

Okay, I suppose it is a bit difficult to say how this identity change is going to happen eventually, but for sure it has already had and it will have some very concrete consequences: I’ve moved to another room, I will cut the Business Eurocard into two pieces today and from tomorrow on I can spend my holidays where ever I want, because nobody wants my signature anymore.

Don’t get me wrong (I know you did already); I’m mentioning these things only because of my PhD work, which is about power and sensemaking. Office, company credit card and a license to sign are the power classics – you can see them and you can use them. But power is really something else than you can see or use. Just take a look at “the Sopranos” for example. I’ve started it from the beginning, because I love it. James Gandolfini is brilliant in his role as the fictional Mafia Capo Tony Soprano. You can see him at work, at home – and in therapy. Struggling of course with power issues and trying to make sense of his life. Just like anyone else – powerful or powerless.

So, this is it then, the last day of the Kemi-Tornio University of Applied Sciences. And this is my last piece of writing as the acting Rector. My map of reality will be – again – a little bit different from tomorrow on. Let’s keep in mind however, that no matter who is in charge, people make the best decisions they can at the time – according to their map of reality. And this reality is something I’m going to study for the next two to three years in my PhD work. If we want to change things, it is the map of reality that must be changed. Otherwise everything remains the same.  You know change is a change in meaning only.  So, let’s get on with it and make sense (meaning) of this change together.

PS1. A bit lame ending, I know. But this is what they do nowadays in all American series. You know – the voice just before the ending texts summing up the events of the last 60 minutes in a philosophic way. Because otherwise you wouldn’t get it, would you? Repetitio mater studiorum est. And assumption is the mother of all f#ck-ups. A lesson learnt from Steven Seagal.

PS2. If you haven’t watched the Sopranos before, do not pay too much attention to the violence. Pay attention to the way the mob bosses greet and speak to each other – and how they are dressed. By the way, an advice James got from a real capo was: “Don’t wear shorts.”

Posted in Hannele Keränen | Comments Off on Woke up this morning (31.12.2013) with an aching thumb

Talouselämän AMK-vertailu 2013 ja uusi rahoitusmalli

vararehtori (Lapin AMK) HTT Reijo Tolppi

vararehtori (Lapin AMK) HTT Reijo Tolppi

Talouselämä lehti julkaisi ensimmäisen ammattikorkeakouluvertailun vuonna 2011 ja uusi sen tänä syksynä.

Vertailussa huomioitiin kymmenen eri vertailukriteeriä, ja ammattikorkeakouluja vertailtiin suhteessa toisiinsa jokaisella kymmenellä kriteerillä perinteisellä kouluarvioinnilla 4 – 10. Kaikki vertailukriteerit olivat keskenään saman painoisia.

Ammattikorkeakoulujen rahoituksen jakoperusteet muuttuvat oleellisesti vuoden 2014 alusta lähtien. Uudessa rahoitusmallissa ammattikorkeakoulujen rahoituksesta jaetaan

–          tutkintojen määrän perusteella 46 %
–          55 opintopistettä suorittaneiden määrän perusteella 24 %
–          ulkoisen rahoituksen määrän perusteella 8 %
–          muilla kahdeksalla kriteereillä (esimerkiksi opiskelijapalaute, työllistyminen, kv. liikkuvuus) yhteensä 22 %.

Seuraavassa talouselämälehden vertailua on kehitetty edelleen siten, että tutkintojen määrää on painotettu luvulla viisi, opintojen sujumista luvulla kolme ja rahoituksen monipuolisuutta luvulla kaksi. Muiden seitsemän vertailukriteerin painoarvo on yksi.

Näillä perusteilla ammattikorkeakoulut on alla jaettu kolmeen ryhmään:

a)      paras neljännes on merkitty vihreällä, ja ne ovat uuden rahoitusmallin todennäköisiä voittajia
b)      toinen ja kolmas neljännes ammattikorkeakouluista on merkitty keltaisella, ja tähän ryhmään kuuluvilla ei ole odotettavissa suuria voittoja tai tappiota uuteen rahoitusmalliin siirryttäessä
c)      heikoin neljännes on merkitty punaisella, ja tähän ryhmään kuuluvat tulevat kärsimään rahoitusmallin muutoksesta.

Talouselämän amk 2013ver2Parhaiten uuden rahoitusmallin mukaisesti toimintaansa suunnanneista ammattikorkeakouluista ei löydy kovin monta yhteistä nimittäjää.

Yksikään niistä ei sijaitse pääkaupunkiseudulla, mutta muuten alueellinen jakauma on varsin tasainen, samoin opiskelijamääriltään oppilaitokset ovat hyvin erilaisia. Myös uuden rahoitusmallin todennäköiset kärsijät ovat varsin hajanainen joukko, tosin siitäkään ryhmästä ei löydy yhtään pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulua.   

Eniten rahoituskriteereillä painotetussa vertailussa voittavat Vaasa (+9), Rovaniemi (+7) ja Novia (+7).  Vastaavasti suurimmat häviäjät olivat HUMAK (-10) ja Kajaanin amk (-7). 

Kaiken kaikkiaan tilanne on Lapin ammattikorkeakoulun näkökulmasta hyvä: Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu on selvä hyötyjä uudessa rahoitusmallissa, ja RAMK on hyvin lähellä kaikkien ammattikorkeakoulujen keskitasoa. Tosin asemien säilyttäminen tulevaisuudessa on voimakkaasti laskevan opiskelijamäärän ja sen myötä väistämättä putoavan tutkintotuotannon vuoksi vaikeaa.

Posted in Reijo Tolppi | Tagged , , , , | Comments Off on Talouselämän AMK-vertailu 2013 ja uusi rahoitusmalli

Lapin AMKin mahdollisuuksien polku

Hannele Keränen

vs. rehtori, KTM
Hannele Keränen

Välillä tuntuu, että elämme jatkuvasti kolmella eri aikavyöhykkeellä: menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Juuri tähän hetkeen on vaikea keskittyä, koska ajatus karkailee tuon tuostakin menneisyyteen, jolloin kaikki oli mielestämme paremmin tai tulevaisuuteen, joka näyttäytyy meille epämääräisenä ja tuntemattomana.

Tänä syksynä etenkin Suomen valtiontalouden tasapainottamiseen liittyvät uutiset ovat kasanneet harmaita pilviä monen pääkopan sisäisen pururadan ylle – ikään kuin mustassa marraskuussa ei olisi riittävästi kestettävää. Mutta onko Suomen tulevaisuus loppujen lopuksi niin epävarma kuin me synkistelyn mestarit kuvittelemme viime aikaisten uutisten perusteella?

Ei, jos André Noël Chakeria on uskominen.

Osallistuin 30. – 31.10.2013 ammattikorkeakoulujen talous- ja hallintopäiville. Chaker piti torstaina virkistävän puheenvuoron seminaariväelle suomalaisesta ihmeestä. Kohderyhmä oli mitä mainion hänen puheelleen – niukkenevien resurssien kanssa tuskailevat ammattikorkeakoulujen rehtorit, talous- ja hallintojohtajat ja suunnittelijat, jotka joutuvat seuraavien vuosien aikana sanomaan useammin ”ei” kuin ”kyllä”.   

”Siis mikä ihme?” kävi mielessäni monta kertaa Chakerin puheenvuoron aikana, kun muistelin taannoisia Citymarketin tai Osuuspankin kassajonoja keskellä päivää: minä salaattirasia kädessä keskellä eläkeläisjonoa, minä jonotusnumerolla 43 edelläni 20 muuta, juuri eläkkeensä tai päivärahansa tilille saanutta monenkirjavaa hahmoa.   

Tiedostan, että meiltä löytyy vähäosaisia ja että tässä yhteiskunnassa on edelleen paljon epäkohtia. Chaker kuitenkin muistutti seminaariyleisöä monin eri tavoin siitä, miten hyvin olemme kansakuntana onnistuneet nimenomaan verrattuna muihin maihin:

  • Paras maa maailmassa (Newsweek 2010)
  • Paras peruskoulutus maailmassa (PISA-tulokset)
  • Vähiten korruptoitunut maa maailmassa (2012)
  • Kymmenen maailman kilpailukykyisimmän maan joukossa useana vuonna peräkkäin (World Economic Forum)
  • Maailman onnistunein valtio (Foreign Policy -julkaisun ja Fund for Peace –järjestön tekemä vertailu 2013)
  • Maailman paras maa olla äiti (2013)

Chakerin mielestä Suomi on siis ihmeellinen maa ja suomalaiset ovat löytäneet ainutlaatuisen mahdollisuuksien polun, joka vie meitä kohti menestystä. Mahdollisuuksien polun löytää seuraavalla tavalla:

  1. Pidä mieli avoimena uusille asioille ja ihmisille.
  2. Yritä ja erehdy. Älä kuitenkaan tee samaa virhettä kahta kertaa.
  3. Tee työtä ahkerammin ja paremmin.
  4. Muista, että suomalaisella sisulla pääsee läpi vaikka siitä kuuluisasta harmaasta kivestä, jos niin haluaa.
  5. Ole oma itsesi.

Chakerin puheenvuoron jälkeen jäin miettimään Lapin ammattikorkeakoulun mahdollisuuksien polkua. Vaikka edessä on edelleen vaikeita päätöksiä ja taloudellisesti haasteellisia vuosia, meillä on hyvät edellytykset menestyä, jos rakennamme tulevaisuutemme yhteisiin arvoihin perustuen. Niissä ja Lapin AMKin toimintaperiaatteissa piilee meidän oma mahdollisuuksien polku.

Uskallammeko aidosti ja oikeasti toimia niiden mukaisesti?

Posted in Hannele Keränen | Tagged , , , , , | Comments Off on Lapin AMKin mahdollisuuksien polku

Tilkka brändiä?

Heli Lohi tiedottaja, KTAMK

Heli Lohi
tiedottaja, KTAMK

Brändi on oikeastaan turha sana. Mainetta yritettiin hallita ja imagoa ja yritys- ja tuotemielikuvia rakentaa jo kymmenen vuotta sitten, vaikkei sitä brändihallinnaksi silloin osattu kutsua. Ja monesti onnistuttiinkin.

Brändeistä puhutaan paljon. Brändeissä on jotain maagista. Brändäys on muotia ja kaikkien huulilla.

Kovin harvoilta huulita kuulee jäsentynyttä brändin määritelmää.

Ollakseen mystifioitunutta höttöä, on brändiajattelu lyönyt uskomattoman lujaa kaikkien yhteiskunnallisten sedimenttien läpi. Mistä on kyse, kun seurakuntienkin pitää käynnistää brändin rakennustyö? Olemmeko ajautuneet kollektiiviseen brändikiimaan?

Vai onko brändistä tullut taikasana, jolla viestintä- ja markkinointiväen on helppo pelotella johtoryhmää ja perustella määräraha- ja palkankorotuksensa? (Hemmetti. Vois kokeilla.)

Evoluutiota ja revoluutiota, taas

Brändi on tarttuvaa tunnetta, sanotaan. Jos brändi on pakko määritellä, tehdään se noin. Muuten puhutaan helposti brändistä maineen tai imagon synonyymina.

Brändit kehittyvät markkinoilla, sanotaan kanssa. Brändi on aina totta, vaikkei se olisikaan yrityksen tahtotilan mukainen, sanovat puolestaan Mäkinen, Kahri ja Kahri.

Vahvimmat brändit ovat saaneet rakentua ajan kanssa. Ne vaikuttavat ikuisilta. Elämämme olisi omituista, jos Coca Cola, Adidas, IKEA tai Valio poistuisi keskuudestamme. Olemme niin kiintyneitä vakaisiin brändeihin, että turvallisuuden tunteemme joutui uhatuksi kun Turun Sinappi myytiin Ruotsiin, puhumattakaan Nokia-sagan viime näytöksestä.

Haluamme uskoa tuttuihin brändeihin. Annamme niille anteeksi, vaikka ne töpeksivät: Toyota keikkuu suomalaisten suosikkiautojen top-kolmosessa taannoisesta jarruvikakohusta huolimatta. 

Brändinrakennuksella pyritään nopeuttamaan evolutionäärinen prosessi revolutionääriseksi.

Itella, Edita, Altia, Amica, Destia, Patria… Apua!

Julkisella sektorilla brändin persoona jää helposti ontoksi. Brändätä silti pitää, vaikkei oikein tiedetä mitä. Brändäys kuvitellaan olemassa olon ehdoksi.

Hätäpäissään sitten annetaan laitokselle uusi, muodikkaaksi kuviteltu kolmitavuinen nimi, jonka viimeinen kirjain on jänskästi -a, ja kiva logo.

Pahimmassa tapauksessa keinobrändiin syydetään kauheat määrät rahaa, ja lopputuloksena on vain julmettu sekaannus (Posti-Itellan tapaan).

Julkisella sektorilla toimivien ei kannata sotkea päätään brändi-ideologialla. Ei varsinkaan silloin, kun palvelun käyttäjällä tai julkisen vallankäytön kohteella ei ole vaihtoehtoja.

Oppivelvollisuuden jälkeisessä koulutuksessa niitä on.

Mettähallituksen, Kelan, Poliisin, Verohallinnon tai minkään kaupungin minkään hallinnonalan ei sen sijaan pitäisi kuluttaa voimiaan tai varojaan brändinrakennustyöhön, vaan keskittyä parantamaan palvelunsa laatua ja työnantajamainettaan.

Jeesus

Evankelisluterilaisissa seurakunnissa kannattaisi ehkä rauhoittaa mielet, keskittyä olennaiseen, ja muistaa yksi brändin rakentamisen perusoppi: jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä.

Jeesus opetuksineen voi edelleen hyvin, ja on yksi maailman tunnetuimmista ja turvallisimmista henkilöbrändeistä. Miten seurakunnat tätä hyödyntävät, on toinen juttu.

Posted in Vieraskynä | Tagged , , | 2 Comments

Huiput asialla

toimialajohtaja, DI Matti Uusimäki

osaamisalajohtaja, DI Matti Uusimäki

Teollisuuden ja luonnonvaran opetuspäällikön tehtävään saatiin 12 hakijaa. Heistä kymmenen haastateltiin keskiviikkona Jokiväylän kampuksen ala-aulassa ruokalan lasiovien edessä keskellä kauheaa  hälinää. Työmatkojen vuoksi estyneet haastatellaan perjantaina 11.10. Kemissä. Haastattelen samassa yhteydessä myös kehityspäällikön tehtävää hakeneet. Tähän tehtävään oli kolme hakijaa.

Olipa opettavainen päivä!  Kymmenen alansa huippua kertoi itsestään, työhistoriastaan ja kehittämistavoitteistaan. Perjantaina saan vielä kuulla, mitä muut kaksi hakijaa asioista ajattelevat.

Ilmoitin hakijoille haastattelun aikataulusta ja käytännön järjestelyistä toissapäivänä, joten asennetta hakijoilla on, koska he tulivat näin lyhyellä varoitusajalla kuultaviksi. Ne, jotka eivät vielä päässeet haastatteluun, olivat estyneitä hyvistä syistä.

Aikataulu ja paikan valinta eivät olleet vahinkoja. Halusin järjestelyllä paikalle kaikki mahdolliset häiriötekijät.  Kuuntelimme syrjäkorvalla mm. afrikkalaisten opiskelijoiden musiikkiesitystä. Samalla pystyin toteamaan, miten osaamisalan tuleva johdon assistentti Henna Kortelainen selviää tilanteen paimentamisesta. Henna selvisi aivan yhtä hyvin kuin haastatellut. Ei lapa lotissut!

Jokainen hakija osoittautui kilpailukykyiseksi. Kun loputkin on haastateltu, voin todeta, että harvoin pääsen valitsemaan tekijöitä näin kovasta porukasta. Lapin AMKin pärjääminen ei jää kiinni opetuspäällikön osaamisesta.

Tavoitteeni on, että päällikkövalinta on selvä perjantaina klo 16:een mennessä.

Uusia päälliköitä odottaa karvalakkiloman jälkeen kovat haasteet!

Posted in Matti Uusimäki | Tagged , | Comments Off on Huiput asialla

Maata näkyvissä

vararehtori, KTM Hannele Keränen

vararehtori, KTM Hannele Keränen

Lapin ammattikorkeakoulun valmistelu on edennyt vaiheeseen, jossa toimiluvan hakemusluonnos on välitetty henkilöstön kommentoitavaksi.

Reaktiot luonnoksessa esitettyihin muutoksiin koulutusvastuiden osalta ovat olleet monenkirjavia.

Toimilupaluonnoksen valmistelussa mukana olleet henkilöt näkevät varmasti tilanteen eri tavalla kuin ne, joille esimerkiksi koulutusvastuita koskevat esitykset tulivat tiedoksi vasta viime viikolla.  

Luonnoksen käsittely on haaste työyhteisöllemme: miten pystymme osoitamme empatiaa niille, joille tämä muutosmatka aiheuttaa pahoinvointia ja sympatiaa niille, jotka luotsaavat LapinAMK-laivaa myrskyaallokossa kohti rauhallisempia vesiä?

xxx

Karl Weick on kirjoittanut monia kirjoja ja artikkeleita ymmärtämisen prosessista (sensemaking), joka käynnistyy, kun tuttuun ja turvalliseen toiminnan virtaamme tulee häiriö. Häiriö on yleensä tapahtuma, joka vaatii huomiotamme. Ymmärtämisen prosessin avulla pyrimme selvittämään itsellemme, mitä on tapahtunut, mitä se merkitsee ja miten seuraavaksi pitäisi toimia.

Weickin mukaan ymmärtämisen prosessi on myös julkinen ja sosiaalinen tapahtuma.

Hämmentävät tilanteet ja epämiellyttävät yllätykset johtavat yleensä siihen, että ryhdymme hanakasti arvioimaan kohtaamiamme tilanteita ja yllätyksiä uudelleen.

Työyhteisössä tämä tarkoittaa keskusteluja läheisten kollegoiden ja esimiehen kanssa, ja jos asiat ovat erityisen hämmentäviä, ymmärtämisen prosessiin osallistetaan myös organisaation ulkopuolisia toimijoita.

Gioian ja Chittipeddin mukaan esimiehet ja johtajat voivat ohjata ymmärtämisen prosessia kertomalla avoimella vuoropuhelulla suunnitelmista, faktoista, ideoista ja ajatuksista, joiden avulla tilanteiden merkitys selvenee ja ymmärrettävyys paranee (sensgiving). (1

xxx

Weickin, Gioian ja Chittipeddin innoittamana ja  muutamien faktojen avulla yritän auttaa ymmärtämään mitä Lapin AMKin toimilupaluonnoksen puitteissa on tapahtumassa.

Tänä vuonna jo tehdyt aloituspaikkaleikkaukset sekä ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin muutos tarkoittavat Lapin ammattikorkeakoululle viiden miljoonan euron kustannusleikkauksia vuoden 2015 loppuun mennessä. Tätä tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa ilman toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia.  

Toimilupahakemusluonnoksessa esitetään kolmen koulutusohjelman lopettamista ja niiden aloituspaikkojen kohdentamista uudelleen vahvistamaan Kemin kaivosinsinöörikoulutusta ja Tornion liiketalouden koulutusta.

Yhtään koulutusalaa ei lakkauteta, mutta hakemukseen ei sisällytetä ns. kylmiä koulutusohjelmia, joissa ei ole ollut sisäänottoa vuonna 2013.

Lapin ammattikorkeakoulun toimilupaesitysluonnoksessa ja koulutusohjelmien uudelleen järjestelyissä esitetään seuraavaa muutosta nuorisoasteen koulutuksen aloittajamääriin:

Tornion aloituspaikkamäärä kasvaa 15 uudella aloittajalla

  • Kulttuuri- ja viestintäalan koulutus jatkuu kuvataiteen koulutusohjelmassa
  • Viestinnän koulutusohjelma lopetetaan

Kemissä aloituspaikkamäärä kasvaa 2 uudella aloittajalla

  • Tuotantotalouden aikuiskoulutus lopetetaan ja aloituspaikat kohdennetaan kaivosinsinöörikoulutuksen suuntautumisvaihtoehdon perusopinto-ohjelmina toimiviin kone- ja sähkötekniikan koulutusohjelmiin

Rovaniemellä aloituspaikkamäärä laskee 35 aloittajalla

  • Liiketaloudesta siirretään Tornioon 15 aloituspaikkaa
  • Englanninkielinen tietotekniikan koulutusohjelma lakkautetaan ja aloituspaikat siirretään Tornioon

Nuorisoasteen, aikuiskoulutuksen ja ylempien tutkintojen osalta muutokset aloituspaikkoihin ovat yhteensä seuraavat:

  • Tornio: +15 aloittajaa
  • Kemi: -5 aloittajaa
  • Rovaniemi: -15 aloittajaa

Toimilupahakemuksella ei ole vaikutusta alkaneisiin koulutusohjelmiin ja opetukseen. Nykyiset tutkinnot on mahdollista suorittaa loppuun sovitusti.

Näistä faktoista huolimatta tiedän, että tähän prosessiin liittyy paljon sellaista, jota on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

Muutosvaiheen johtamisen kannalta etenkin meidän esimiesten on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää huomata, että henkilöstön toiminta voi olla muutostilanteessa erittäin sitoutunutta ja työyhteisömme parasta tarkoittavaa, vaikka se hyökkääkin avoimesti johtoa tai omistajia vastaan.  

Sekin on ymmärrettävä, että henkisen – ja jopa fyysisen – keskisormen osoittaminen päätöksenteosta vastuussa oleville tuskin jää ainoaksi reaktioksi tulossa olevia muutoksia kohtaan.

Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – on tärkeää jakaa ajatuksia toimilupaluonnoksen muutosvaikutuksista. Samassa ”veneessähän” tässä ollaan eikä tämä prosessi ole kenellekään helppo, vaikka tyynempi ulappa näkyykin ehkä paremmin komentosillalta.

Audre Lordea lainatakseni:

“I have come to believe over and over again that what is most important to me must be spoken, made verbal and shared, even at the risk of having it bruised or misunderstood.”

Tulkaa juttelemaan, olkaa aktiivisia infotilaisuuksissa ja kertokaa meille mielipiteenne. Vain siten voimme varmistaa, että kaikki näkökulmat tulevat huomioiduksi.

Ajatuksemme ovat yhtä ainutlaatuisia kuin sormenjälkemme ja sen vuoksi meidän jokaisen – myös esimiesten – täytyy tiedostaa se tosiasia, että yhteiseen käsitykseen asioista voi päästä vain avoimella vuoropuhelulla.

1)      Viittaukset Weickiin, Gioiaan ja Chittipeddiin ovat Leena Masalinin väitöskirjasta “Yhteisöllinen strateginen toimijuus”.

Posted in Hannele Keränen | Tagged , , , , , | 2 Comments

Järki ja tunteet

Kaj

Vieraskynä: Lapin AMKin strategiakoordinaattori Kaj Kostiander

Pelkoja, epäluuloa, välinpitämättömyyttä, ylimielisyyttä. Toiveikkuutta, intoa, uskoa, rohkeutta.

Kun kahden eri organisaation väki alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta, tunteiden kirjo on laaja, vaikka kaikki väittävätkin toimivansa puhtaan järjen ja logiikan varassa. Nykypäivän fasilitoinnissa Ulrich Neisserin havaintokehämalli  on yksinkertaistettu kuvioksi, joka kuvaa mainiosti tapaamme käsitellä asioita.

Kuvio_kaj

Kun kohtaamme uuden asian, tunteemme ja aikaisemmat kokemuksemme ohjaavat meitä määrittämään asialle merkityksen omalta kannaltamme. Toimintamme ja reaktiomme määräytyvät tuon merkityksen perustella. Emme siis analysoi puhtaan neutraalisti järjellä ja logiikalla, vaan tunteilla on keskeinen merkitys.

Lapin ammattikorkeakoulun strategiaprosessia fasilitoidessani olen tunnistanut tunteiden vaikutuksen myös strategiatyöhön.

Vahvin ja negatiivisin tunteista vaikuttaa olevan pelko. Pelko siitä, ettei oman työn merkitystä ymmärretä tai että jokin itselle tärkeä asia jää huomiotta. Pelon ohjatessa merkitysten muodostamista tulkinnat ovat usein kapeakatseisia ja palaute negatiivista. Samalla kylvetään lisää pelkoa.

Strategialuonnokseen kerättiin henkilöstöltä laajasti palautetta. Oli mielenkiintoista havaita, että samoista asioista tehtiin täysin päinvastaisia tulkintoja. Esimerkiksi yhdelle sana teollisuus jätti pk-sektorin täysin huomiotta, kun taas toinen oli vakuuttunut, ettei teollisuus käsitteenä huomioi lainkaan prosessiteollisuutta tukevaa TKI-toimintaa.

Molempia oli ajateltu strategialuonnosta kirjoitettaessa, mutta kenties pelko itselle tärkeän asian poisjäämisestä antoi sanalle merkityksen, joka jätti muut mahdolliset tulkinnat varjoonsa.

Strategiaprosessia suunniteltaessa pidettiin tärkeänä, että henkilöstö saa äänensä kuuluviin. Loppukädessähän henkilöstö juuri toteuttaa strategian.

Tiukka aikataulu ei ehkä mahdollistanut laajaa keskustelua kaikissa työn vaiheissa, mutta henkilöstö- ja opiskelijakyselyt analysoitiin huolella, agentteja kuunneltiin tarkkaan ja palautteet käsiteltiin systemaattisesti. Kiitokset kaikille panoksensa antaneille ja erityisesti agenteille haastavan roolin hoitamisesta mallikkaasti!

Strategian ydin on nyt valmis ja on aika ryhtyä viemään sitä käytäntöön toimintasuunnitelmien ja mittaristojen avulla. Käytännön toiminta määrittää, miten strategia toteutuu.

Kun alamme toteuttaa toimintasuunnitelmiamme, yksittäisillä strategian sanamuodoilla ei ole enää merkitystä. Siispä tunnistetaan pelkomme, mutta käännetään katseemme kohti tulevaa ja tehdään Lapin AMKista menestyvä edelläkävijä.

Posted in Vieraskynä | Tagged , , , | Comments Off on Järki ja tunteet

Aikaansa seuraava on sitä jäljessä

vararehtori, KTM Hannele Keränen

rehtori (KTAMK), KTM Hannele Keränen

Jonkin sortin aikapula (=kiire?) tuntuu vaivaavan meitä kaikkia. En tosin ole ihan varma siitä, onko aikapula aina todellista vai onko kyse vain siitä, että emme osaa asettaa asioita tärkeysjärjestykseen.

Riittäisikö aika paremmin, jos osaisimme käyttää sen viisaammin?

Alexander Stubbin JFDI-henkinen kolumni Blue Wings –lehdessä herätti riemastuttavan keskustelun ajankäytöstä. Konkaripoliitikot kiirehtivät tyrmäämään hänen ”8 tuntia töitä/8 tuntia vapaa-aikaa/8 tuntia lepoa” filosofian mahdottomana, vaikka ministeri Stubb toteaa kolumnissaan itsekin tuon tavoittelemisen olevan paikoin haasteellista.

Kolumnin pääviesti taisikin mennä monelta ”työn sankarilta” ohi.  Stubb kesyttää kiirettä asettamalla ajankäytölleen selkeät tavoitteet. Pitäisikö siis aikapulalle ja sen parhaalle kaverille kiireelle olla kiitollinen, jos ne yhdessä onnistuvat kannustamaan meitä miettimään tavoitteitamme ja järkevöittämään ajankäyttöämme tavoitteiden mukaiseksi? 

Vexi Salmi on kirjoittanut mainion kirjan ”Tuulenpoika ja Ajatar”, joka kertoo puhuttelevalla ja vertauskuvallisella tavalla elämästä ja rimpuilusta ajan kanssa. Tuulenpoika tekee työtään (eli tuulee ;-)) vimmaisella voimalla ja velvollisuudentuntoisena, vaikka pelkkä ajatuskin velvollisuudesta ärsyttää vapautta rakastavaa Tuulenpoikaa.

Tuulenpoikaa vaivaa myös ajatus ajasta, joka on sille käsittämätön asia. Se hokee itsekseen:
– Minä elän, minä elän, taitan ajalta selän!
Ilkikurinen Ajatar kiusoittelee levotonta Tuulenpoikaa ja ilmestyy irvailemaan ystävällisesti:
– Minuako manailet vai höpiset itseksesi? Minä nimittäin olen aika tai paremminkin sen kuvastuma. Aika on vain ajallisia varten, niitä joilla on alku ja loppu.

(Salmi, Vexi. Tuulenpoika ja Ajatar. Sivu 17.)  

Jälkikirjoitus

Tokem Jorynaa ruotii tästä edespäin Lapin AMKin valmisteluprojektin etenemistä eri näkökulmista. Jaamme varmasti ainakin ajoittain Tuulenpojan turhautumisen taistelussa aikaa vastaan, mutta koska aika on ajassa oleville rajallinen, niin yritetään siitä huolimatta saada yhdessä jotakin aikaan.

Posted in Hannele Keränen | Tagged , | Comments Off on Aikaansa seuraava on sitä jäljessä

Toimilupaa hakemassa

Nykyiset ammattikorkeakoulujen toimiluvat vanhenevatReijo vuodenvaihteessa, ja uudet hakemukset on jätettävä sisään syyskuun viimeiseen päivään mennessä.

Painetta tuo se, että ministeriö on vahvasti viestinyt, etteivät kaikki nykyiset ammattikorkeakoulut tule toimilupia saamaan. Isoon ääneen Helsingissä kysellään sitäkin meinaatteko ihan oikeasti hakea toimilupia kaikille nykyisille koulutusvastuille, kun rahoitus alenee samaa vauhtia kuin Lindgrenin Jaskan wapputuoppi.

Iso yllätys olisi, jos Lapin ammattikorkeakoulu ei saisi toimilupaa, olemmehan me tällä hetkellä ammattikorkeakoululuokan mallioppilaita, mutta näitä koulutusvastuita miettiessä menevät ajatukset helposti solmuun. 

Ensinnäkin meitä sitoo uuden AMKin omistajien tekemät linjaukset, joiden mukaan nykyisillä koulutusvastuilla mennään vuoden 2015 loppuun asti. Toisaalta tietoisuus siitä, että toiminnan käynnistyessä tappionsietokyky on lähellä nollaa, panee väkisinkin miettimään, onko meillä rahkeita hakea nykyisiä koulutusvastuita. 

Koulutusvastuu on nimittäin sikäli kova tikki, että se ei ole pelkästään oikeus vaan todellakin myös velvollisuus järjestää koulutusta kyseisellä alalla.

Eikä toimilupaa ei tehdä tyhjiössä. Oulun kanssa olemme kartoittaneet mahdollisuuksia työnjakoon ja yhteistyöhön. Erityisesti sosiaali- ja terveyspuolella on niin paljon kalustoa ja erityisosaamista vaativia koulutusohjelmia, ettei jatkossa kenelläkään ole varaa maalata SoTe-koulutusta kovin leveällä pensselillä.

Poissuljettu ei ole sellainenkaan etenemismalli, että me sopisimme ylimaakunnallisista koulutusvastuista Oulun kanssa siten, että Lapin ammattikorkeakoulu ottaisi järjestääkseen joitakin koulutusohjelmia sekä Lapissa että Pohjois-Pohjanmaalla, ja vastaava järjestely tietysti toimisi myös toisinpäin. Näin tietysti sillä edellytyksellä, että tällaiset ylimaakunnalliset koulutusvastuut eivät herättäisi voittamatonta vastarintaa ministeriön silmissä.

Vuosien varrella on paljon partaa päristetty ammattikorkeakoulujen autonomiasta. Ei olisi kannattanut.

Kun ministeriöllä on toimiluvan kaltainen valttikortti hihassa, niin aika herkällä korvalla ministeriön linjanvetoja on ammattikorkeakouluissa kuunneltava. Verrattuna yliopistoihin emme ole autonomian suhteen askelta jäljessä, vaan koko kierroksen, ja ikävä kyllä tämä hajurako näyttää vain kasvavan.

Posted in Reijo Tolppi | Tagged , , , , , , | Comments Off on Toimilupaa hakemassa

Säästämällä ja leikkaamalla maailman osaavimmaksi kansaksi

EeroAmmattikorkeakoulut ovat joutuneet meneillään olevalla hallituskaudella ennätyksellisten leikkausten kohteeksi. Kevään kehysriihessä hallituksen leuku kohdisti ammattikorkeakouluihin lisäiskun:  valtionosuudet päätettiin jättää ilman indeksikorotusta. Vuoteen 2015 mennessä ammattikorkeakoulujen rahoitustasoa pudotetaan 149 miljoonaa euroa.  Kaikkiaan ammattikorkeakoulujen rahoitus vähenee kumulatiivisesti vuosina 2012-2015 327 miljoonaa euroa!

Taulukkoeero

Saamatta jäänyt rahoitus
vuosi 2012            2 milj. €
vuosi 2013          75 milj. €
vuosi 2014        101 milj. €
vuosi 2015        149 milj. €
=       327 milj. €

Lähde Kuntaliitto, Kuntatalousyksikkö

Koska henkilöstökulut ovat ammattikorkeakoulujen suurin menoerä, voidaan olettaa että leikkaukset iskevät pahiten ammattikorkeakoulujen henkilökuntaan.

On arvioitu, että henkilöstön vähentämistarve on noin 2000 henkilötyövuotta eli lähes yhtä paljon kuin aloituspaikkaleikkaukset. Miten tällöin voidaan pitää yllä korkeatasoista opetusta ja TKI-toimintaa sekä kehittää alueita? Kuka kouluttaa tulevaisuuden hoitohenkilökunnan, insinöörit ja tradenomit?

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ja ammattijärjestöt ovat esittäneet huolestumisensa tilanteesta, mutta media on yllättävän hiljaa.

Kehysriihikeskustelu on pyörinyt vain osinkoverojen ympärillä. Yritysten YT:t nostavat myös otsikoita. Kattavan ammattikorkeakouluverkoston huomattava heikentäminen ja mittavat YT-kierrokset eivät herätä suuremmin poliitikkojen ja suuren yleisön kiinnostusta.

Ammattikorkeakoulu-uudistusta viedään eteenpäin todella vaikeassa tilanteessa.

Jokainen ammattikorkeakoulu joutuu hakemaan toimilupaansa uudelleen ja samalla päättämään, mistä toimipisteistä ja koulutusvastuista luovutaan vuoteen 2018 mennessä. Vakinaisia toimilupia tullaan myöntämään vähemmän kuin on hakijoita. Lapin ammattikorkeakoulu on jo hoitanut osan velvollisuudestaan vähentämällä yhden hakijan.

Ammattikorkeakouluihin oli viime haussa ennätysmäärä hakijoita, yli 5000 enemmän kuin edellisenä vuotena.

Vaikka ikäluokat pienenevät, liian moni nuori jää ilman opiskelupaikkaa. Samaan aikaan leikataan kovalla kädellä myös ammatillisten oppilaitosten aloituspaikkoja.

Hallitusohjelmassa yhtenä painopisteenä on nuorten yhteiskuntatakuu, jolla pyritään tarjoamaan nuorille syrjäytyneille työtä tai koulutusta. Koulutuspaikkojen leikkauksilla hallitus varmistaa, että yhteiskuntatakuulle riittää syrjäytyviä asiakkaita.

Hallitusohjelman tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Toisena tavoitteena on työurien pidentäminen muun muassa koulutusaikoja lyhentämällä. Leikkaamalla kustannuksiltaan edullisinta ja tehokkainta koulutusta näitä tavoitteita ei voida saavuttaa.

Eikä tässä vielä kaikki.

Suuri osa ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta tulee EU:n rakennerahastojen kautta. Myös EU:n leikkuri on toiminut. Seuraavalla sopimuskaudella Suomen saama rahoitusosuus pienenee 30 %.

Suomessa noudatetaan käytäntöä, että hankerahoitus maksetaan jälkikäteen, kun kustannukset on tarkastettu. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että rahat tulevat toteuttajille 0,5 – 1,5 vuotta kustannusten toteutumisen jälkeen. Kaikissa muissa EU-maissa ja muissa EU-ohjelmissa rahoitus maksetaan ennakkoon hankkeen vaiheiden mukaisen maksuaikataulun mukaan.

Lähes kaikki ammattikorkeakoulut ovat vuoden 2014 alussa osakeyhtiöitä. Minkään osakeyhtiön kassa ei kestä sitä, että esimerkiksi kolmas osa tuloista tulee yli vuoden maksuajalla. Opetus- ja kulttuuriministeriö, ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene, Lapin maakunnan yhteistyöryhmä sekä Lapin liitto ovat tehneet esitykset ennakkomaksukäytäntöön siirtymisestä. Myös Kuntaliitto on tukenut esityksiä. Asiasta neuvotellaan ministeriöiden kesken. 

Toivotaan, että neuvotteluissa päästään eroon kotikutoisista byrokratiasäännöistä sekä EU-rahan panttaamisesta valtion tileillä ja rahoitus kohdennetaan tehokkaasti alueiden kehittämiseen. On kohtuutonta vaatia, että ammattikorkeakoulut toteuttavat kahta lakisääteistä tehtäväänsä, TKI-toimintaa ja aluekehitystä velalla.

Posted in Eero Pekkarinen | Tagged , , , , , , | 1 Comment