Tämän päivän vaatimukset ovat poliitikolla todella kovat sosiaalisen median osalta.
Säännöllinen kirjoittaminen blogeihin, Facebookiin, Twitteriin tai omien kotisivujen päivitykset vaativat valtakunnan tason poliitikolta melkoista taitoa ja runsaasti aikaa. Nopea kommentointi ja asiallinen reagointi sosiaalisen median vuorovaikutteisuuteen on poliitikolle sekä haaste että mahdollisuus. Kaiken lisäksi poliitikko saa tekstiviestejä ja runsaslukuisesti sähköpostia, joka tosin ”kuoli keskiviikkona” eli alkaa olla osaltaan vanhanaikaista. Elefantin syöminen palasissa ja kiireessä on rankkaa puurtamista.
Muutama poliitikko on äänestäjien onneksi löytänyt muun muassa Uuden Suomen verkkolehden Puheenvuorot-palstan kertoakseen arvomaailmastaan. He siis arvostavat meitä ajankohtaisilla blogikirjoituksillaan, joita he myös kommentoivat.
Valitsevatko jotkut ehdokkaat vaikenemisen, jos se vaikka auttaisi saamaan ääniä? Toivottavasti eivät. Onko heillä muut foorumit, omat blogit muissa lehdissä. vai missä he kertovat ajatuksiaan?
Poliitikot hoidattanevatkin omia päivityksiään luultavasti muilla. Esimerkiksi avustajat tai perheenjäsenet joutuvat hätiin, jotta Twitteriin tulisi luotettavaa tietoa merkkeineen kuten hashtagit #Uusisuomi #vaalit2012, #presidentinvaalit via Sejase tai @Uusisuomi.
Barack Obaman voittoisassa vaalikampanjassa näytteli merkittävää osaa juuri Twitter, joten sitä ei suomalaispoliitikon kannata väheksyä. Kiire pukkaa päälle, koska vaalikampanjat rupeavat uhkaavasti kuumenemaan.
Lukuisten salasanojen ja käyttäjätunnusten säilyttäminen ja tallettaminen ja kirjautuminen eri sivustoille on ongelmallista. Tietoturvan osaamisessa täytyy poliitikon vain luottaa toisiin ihmisiin, jos oma aika ei riitä sen varmistamiseen. Nettipankin käytön varmasti jokainen poliitikko jo hallinnee.
Ei silti, etteikö poliitikko oppisi, tietäisi ja osaisi mitä vain, mutta ajatusten siirtäminen nopeaan, mutta hiljaiseen bittivirtaan vaatii toisenlaista osaamista. Poliitikon pitäisi päästä kurssille, jolla asioita opetetaan, aivan kuin Suomen koululaiset pääsevät.
Näppituntuma näppäimistöön kuuluu poliitikonkin taitoihin. Ipadin käyttö eduskunnan täysistunnossa saattaa vastaisuudessa olla itsestäänselvyys, jos sinne halutaan vuorovaikutteisuutta, siis ajantasaista kommentointimahdollisuutta muunlaisen tai äänekkään reagoinnin tilalle.
Kaikkien politiikassa mukana olevien pitäisi kuitenkin kyetä oppimaan uutta ja olemaan kansakunnan etukeulassa riippumatta iästä. Vanha poliitikko tai nuori poliitikko ovat sittenkin samalla viivalla sosiaalisen median käyttötaidoissa. Sehän on vain oppimishalukkuudesta kiinni, mitä omaksuu.
Vaikka poliitikon, kansanedustajan, ministerin tai nyt ajankohtaisen presidenttiehdokkaan, tulisi hallita melkoinen määrä sosiaalisen median maailmaa myös ilman avustajia, se nyt vain kuuluu avoimeen demokratiaan tänä päivänä, että kansalaiset saavat tietää myös henkilökohtaisia asioita.
Twitterissä ja Facebookissa on kaikilla profiilit ja kampanjasivustot, jota ehdokkaat eivät aina itse näytä päivittävän. Aika sekalainen joukko poliitikkojen nimissä tehtyjä ryhmiä ja sivustoja on juuri Facebookissa.
Mitenkähän me kansalaiset suhtaudumme hieman kömpelöihin, mutta poliitikon omiin päivityksiin sosiaalisessa mediassa?
