Jou 28

Poliitikolle nettilukeminen ja omien sivustojen päivittäminen voi olla jopa haasteellisempaa kuin koululaisille

 

Tämän päivän vaatimukset ovat poliitikolla todella kovat sosiaalisen median osalta.

Säännöllinen kirjoittaminen blogeihin, Facebookiin, Twitteriin tai omien kotisivujen päivitykset vaativat valtakunnan tason poliitikolta melkoista taitoa ja runsaasti aikaa. Nopea kommentointi ja asiallinen reagointi sosiaalisen median vuorovaikutteisuuteen on poliitikolle sekä haaste että mahdollisuus. Kaiken lisäksi poliitikko saa tekstiviestejä ja runsaslukuisesti sähköpostia, joka tosin ”kuoli keskiviikkona” eli alkaa olla osaltaan vanhanaikaista. Elefantin syöminen palasissa ja kiireessä on rankkaa puurtamista.

Muutama poliitikko on äänestäjien onneksi löytänyt muun muassa Uuden Suomen verkkolehden Puheenvuorot-palstan kertoakseen arvomaailmastaan. He siis arvostavat meitä ajankohtaisilla blogikirjoituksillaan, joita he myös kommentoivat.

Valitsevatko jotkut ehdokkaat vaikenemisen, jos se vaikka auttaisi saamaan ääniä? Toivottavasti eivät. Onko heillä muut foorumit, omat blogit muissa lehdissä. vai missä he kertovat ajatuksiaan?

Poliitikot hoidattanevatkin omia päivityksiään luultavasti muilla. Esimerkiksi avustajat tai perheenjäsenet joutuvat hätiin, jotta Twitteriin tulisi luotettavaa tietoa merkkeineen kuten hashtagit #Uusisuomi #vaalit2012, #presidentinvaalit via Sejase tai @Uusisuomi.

Barack Obaman voittoisassa vaalikampanjassa näytteli merkittävää osaa juuri Twitter, joten sitä ei suomalaispoliitikon kannata väheksyä. Kiire pukkaa päälle, koska vaalikampanjat rupeavat uhkaavasti kuumenemaan.

Lukuisten salasanojen ja käyttäjätunnusten säilyttäminen ja tallettaminen ja kirjautuminen eri sivustoille on ongelmallista. Tietoturvan osaamisessa täytyy poliitikon vain luottaa toisiin ihmisiin, jos oma aika ei riitä sen varmistamiseen. Nettipankin käytön varmasti jokainen poliitikko jo hallinnee.

Ei silti, etteikö poliitikko oppisi, tietäisi ja osaisi mitä vain, mutta ajatusten siirtäminen nopeaan, mutta hiljaiseen bittivirtaan vaatii toisenlaista osaamista. Poliitikon pitäisi päästä kurssille, jolla asioita opetetaan, aivan kuin Suomen koululaiset pääsevät.

Näppituntuma näppäimistöön kuuluu poliitikonkin taitoihin. Ipadin käyttö eduskunnan täysistunnossa saattaa vastaisuudessa olla itsestäänselvyys, jos sinne halutaan vuorovaikutteisuutta, siis ajantasaista kommentointimahdollisuutta muunlaisen tai äänekkään reagoinnin tilalle.

Kaikkien politiikassa mukana olevien pitäisi kuitenkin kyetä oppimaan uutta ja olemaan kansakunnan etukeulassa riippumatta iästä. Vanha poliitikko tai nuori poliitikko ovat sittenkin samalla viivalla sosiaalisen median käyttötaidoissa. Sehän on vain oppimishalukkuudesta kiinni, mitä omaksuu.

Vaikka poliitikon, kansanedustajan, ministerin tai nyt ajankohtaisen presidenttiehdokkaan, tulisi hallita melkoinen määrä sosiaalisen median maailmaa myös ilman avustajia, se nyt vain kuuluu avoimeen demokratiaan tänä päivänä, että kansalaiset saavat tietää myös henkilökohtaisia asioita.

Twitterissä ja Facebookissa on kaikilla profiilit ja kampanjasivustot, jota ehdokkaat eivät aina itse näytä päivittävän. Aika sekalainen joukko poliitikkojen nimissä tehtyjä ryhmiä ja sivustoja on juuri Facebookissa.

Mitenkähän me kansalaiset suhtaudumme hieman kömpelöihin, mutta poliitikon omiin päivityksiin sosiaalisessa mediassa?

Mar 03

”Burberry”-ilmiö tullut hiipimällä kouluun

Uutisissa kerrottiin, että koulussa käytetään edelleen jonkin sortin tasoryhmiä. Oppilaat jaetaan kykyjen mukaan ryhmiin. Näin halutaan tukea lahjakkaita.

Tämä oli viesti, jonka Opetushallituksen yleissivistyksen johtaja Jorma Kauppinenkin halusi tuoda esille. Samaa kantaa edusti  OAJ:n kehittämispäällikkö Niina Lahtinen yllättävästi. Kyvykkäiden oppilaiden lahjat halutaan valjastaa johonkin suureen aikaansaannokseen tulevaisuudessa. Samalla heidän erityisyyttään halutaan suojella, mikä sinänsä on hieno tavoite.

Missään nimessä piilo- tai avoimista tasoryhmittelyistä ei kuitenkaan saa tulla arkipäivää kaikissa Suomen peruskouluissa. Se tietäisi oppilaiden ja oppimisympäristöjen eriarvoistumista. Onneksi jotkut kunnat eivät pystykään takaamaan eri tavoin leivottuja ryhmäjakoja oppilailleen.

Suomalaisen demokratian kulmakiviä on tasa-arvoinen ja maksuton opetus kaikille perusopetuksen oppilaille. Meillä on koulun opetusmenetelmien toimivuudesta PISA-testeissä saatu kiitettävä arvosana, jossa tietyin väliajoin testataan määrätynikäisten oppilaiden osaamista eri puolilla maailmaa matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Siinä meillä on siis saavutettu maailmanennätystuloksia. Tämä on edelleen kelpo tavoite ja mittari.

Koululuokassa on erilaisia oppijoita. Heillä on yksilöllisiä ominaisuuksia oppimisessa, tempperamentissa tai lahjakkuudessa. Lisäksi he tulevat erilaisista kodeista ja oloista. Toisissa kodeissa on mahdollisuus kisailla sisarusten kanssa, mutta toiset tarvitsevat vuorovaikutustaitojensa kehittämistä luokkatovereiden kanssa.

Siihen ympäristöön sopii huonosti jakaminen variksiin, harakoihin ja pääskysiin. Jos niin tehdään, ei ryhmien ainakaan saisi olla yhdeksän perusopetusvuotta kestävää. Leimaus huonoksi syntyy äkkiä. Toisia paremmaksi leimaaminen voi sekin olla haitallista lapselle.

Sanon mielipiteeni silläkin uhalla, että jotkut kollegat ovat eri mieltä. Muistan vain, että aina kokoomuslaisen opetusministerien, edellisenkin  Henna Virkkusen tai Opetushallituksen johdon kokoomustausta johtaa vaatimuksiin lahjakkaiden tukemisesta.

Opetusministeri Jukka Gustafsson on demari, joten siinä sentään on jonkinlainen vastapooli tälle yltiöyksilöllisyyden arvopaatokselle, jolle pitää laittaa suitset suuhun.

Meillä tuetaan jo riittävästi lahjakkaita vauvasta vaariin ilmapiirillä; se riittäköön, koska menestyjät menestyvät ja pystyvät varustamaan itsensä vaikka minkälaisilla ihokkailla. Fiksut pärjäävät aina.

Ei unohdeta kuitenkaan sitä, että koko Suomi hyötyy syrjäyttämisvaarassa olevien oppilaiden menestyksestä.

Lok 17

Digitaalisen markkinointiviestinnän erikoistumisopinnot Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa

Kuva (C)Yrjö Nurkkala

Lokakuussa 2010 alkaneet Digitaalisen markkinointiviestinnän erikoistumisopinnot Tokemissa ovat loppusuoralla. Ilman Kemi-Tornion ammattikorkeakoulua ja sen kulttuurialan yksikön tarjoamia erikoistumisopintoja ei tämä viittä vaille senioriopettaja olisi koskaan ruvennut hankkimaan itselleen omaa mediaa.

Vuodessa avautuikin huima näkymä sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin myös markkinoinnissa.

Opintojen myötä sosiaalisen median arvioinnin teoreettinen ja käytännöllinen osuus kasvoi. Niihin sisältyi riittävästi sekä yhteis- että verkkotapaamisia. Sosiaalisen median moninaisten kanavien kehitysvauhtia on tällä hetkellä mahdoton ennustaa ja se tarjoaakin moninaisia opiskelumahdollisuuksia opinhaluiselle henkilölle. Pitkien matkojen Pohjois-Suomessa on välttämätöntä, että meilläkin on toimiva infra niin tie- kuin tietoliikenteessä.

Omien verkostojen määrä kasvoi opintojen aikana. Niistä tuli todellisia ihmisten verkostoja. Web 2.0 on lisännyt osallistumista ja ihmisten henkilökohtaisia tapaamisia. Somessa tuttu henkilö tuntuukin yllättävän läheiseltä tavattaessa.

Sosiaalinen media on kasvattanut lukemista, kirjoittamista, valmiuksia Internetin sisällöntuottamiseen ja taitoa arvioida yhteisöjen ja organisaatioiden mahdollisuuksia entistä avoimempaan, nopeampaan ja vuorovaikutteisempaan verkottumiseen.

Englannin kieli on noussut Internetin maailmassa todella merkittävään asemaan eli sen opiskeluun kannattaa panostaa. Ruotsin kielen taidosta on hyötyä yleissivistyksen kannalta, Meri-Lapissa se on suorastaan pakko.

Opintoihin sisältyvän projektin, Facebook-mainoskampanjan, suunnittelussa osapuolena oli perinteiseen printtimainontaan tottunut yrittäjä, oma varsinaisen ansiotyön aikataulu ja toisaalta kiinnostavat opinnot. Projektin toteutus oli helppoa jälkikäteen arvioiden, mutta ylivoimainen etukäteen.

Vertaisryhmän apu oli korvaamatonta. Huippuopettajina toimivat Pia-Maria Lausas, Kari Tikkala ja Mikko Manninen, joista Manninen perusti äskettäin oman sosiaalisen median yrityksen, Koivu Interaktiven.

Kirjallisuuteen perehtyminen opetussuunnitelman mukaisesti edesauttoi teoriatiedon soveltamisessa käytäntöön. Referoitavat kirjat olivat lähes kaikki vasta ilmestyneitä.

  • Tuija Aalto & Yoe Uusisaari, Nettielämää (2009),
  • Anja Alasilta, Blogi tulee töihin (2010),
  • Anja Alasilta, Verkkokirjoittajan käsikirja (2002),
  • Ari Haasio, Facebook-opas (2009),
  • Maija Haavisto,  Näin käytät Twitteriä (2009),
  • Jari Juslén, Netti mullistaa markkinoinnin (2009),
  • Heikki Karjaluoto, Digitaalinen markkinointiviestintä. Esimerkkejä parhaista käytännöistä (2010),
  • Antti Leino, Dialogin aika. Digitaalisen markkinointiviestinnän mahdollisuudet. (2010)

Opintoihin liittyvän kampanjan tuloksellisuuden arviointi oli masentavaa, koska yhtään kiinteistökauppaa ei ole vielä syntynyt. Silti loppuvaiheessa 20 euron panos parin viikon mainoskampanjaan antoi projektiin uutta potkua.

Ehkä joku joskus ostaa tontin. Facebook-sivu on saanut tykkääjiä, puhujia ja kommentoijia. Meänkieliset tilapäivitykset edesauttavat ainakin positiivisen mielikuvan saamista Väylänvarresta.

©Ritvamedia 2011

Syy 09

Mediamyrskyä odotettavissa

 

Paavo Väyrynen pistää pian lisää tuulemaan politiikan vesillä. Viime viikkojen mittaan hän on keikuttanut sopivasti keskustan venettä, kun hän on rohkeasti kiertänyt kenttää äänestäjiä kalastellen. Mukana on ollut myös Vuokko-vaimo, joka uskollisesti on kulkenut Paavonsa rinnalla.

Vuokko Väyrynen Oulussa

Suomen keskustalla on nyt tuhannen taalan paikka. Se sulautuu ajan henkeen tai terästäytyy. Sanomalehti Kaleva provosoi yllättävästi antaessaan puheenjohtaja Mari Kiviniemelle eteläpohjalaisia johtajuusneuvoja.

Äänestäjä tai mahdollinen äänestäjä miettii, mihin leiriin siirtyy vai jääkö kotiin. Sama tunnelma oli havaittavissa Kirkkotorin koulutuskeskuksessa Väyrysen tukijoukkojen järjestämässä tilaisuudessa Oulussa elokuun puolivälissä.

Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kyösti Oikarinen ja kansanedustaja Juha Sipilä sekä runsaslukuinen joukko keskustalaisia ja omien sanojensa mukaan puolueen ulkopuolisia saattoi kuunnella Väyryseltä selvää tekstiä niin ulkopolitiikasta kuin siitä, miten maamme makaa maailmassa.

Väyrynen pystyy ottamaan kantaa ilmastonmuutoksen tuhoisiin seurauksiin maailmassa sekä kestävän kehityksen mahdollisuuksiin pelastaa maailma. Sillä asialla on kiire riippumatta presidentin henkilöstä.

Väyrysen kirja Huonomminkin olisi voinut käydä tarjoaa kiinnostavan tiedon Halossympatioista. Taisin olla Niinistön kannatusbileissä Oulun Vaakunassa viimeisten presidentinvaalien aikaan. Sympaattinen, tupakoiva herra, Niinistö, ei siinä mitään.

Väyrysen kirja olisi hyvää luettavaa nuorisokeskustalaisille, joille historian opit ja kokemukset ymmärrettävästi merkitsevät sangen vähän. Nuorison silmissä kiiluu vain poliittinen elitti ja pääsy sinne keinolla millä hyvänsä. Tämä heijastui Väyrysen kesäkampanjan aikana.

Avoimen sosiaalisen median aikana moni politiikan yksityiskohta näkyy ja kuuluu kaikkialle salamannopeasti. Aina joku visertää. Parvi on sellaisenaan aika tyhmä, mutta se on osa Zeitgeistia, ajan henkeä, niin taloudessa kuin muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Yksilö voi olla viisas ja antaa oman panoksensa yhteiseksi hyväksi, vaikka siinä piilee vaara, että yksilö ajattelee vain omaa etuaan, lähes aina vallan tarjoamaa taloudellista hyötyä.

Paavo Väyrynen Oulussa

Poliitikko ilahduttaa, jos hänestä löytyy särmää ja hengen paloa, heittäytymistä, itsensä likoon laittamista monella tasolla.

Tulossa on kaikkien aikojen presidentinvaalikeskustelut, jossa koetaan yllätyksiä ja myrskyjä vesilasissa maailman ongelmien mittakaavassa.

 

 

Tou 24

Digitaalista markkinointia

Olen kypsytellyt projektiani lokakuusta 2010 lähtien. Se on edistynyt laajalla rintamalla hyvin hitaasti. Mielenkiintoista, miten projektiini liittymätön sälä on päässyt pilaamaan iloisesti aloitetut opiskelut.

Jo alakoulussa opetettiin, että kertaus on opintojen äiti. Ei se ollut latinaksi In medias res, mutta nyt juuri en muista muuta. Menen monesti suoraan asiaan, ajattelematta. Sanoisin, että vain näennäisen ajattelemattomasti. Kaikesta runsaan puolen vuoden aikana tapahtuneesta elämästä on kuitenkin jäänyt jälkiä digitaalisen markkinoinnin opiskeluun.

Minulla on maailman parhaat opettajat ja muut henkilöt tällä Tokemin Digitaalisen markkinoinnin kurssilla. Alati he ovat palvelleet ja opettaneet. Opetustyö, jos mikä, onkin maailman toiseksi tärkein ammatti.

Ritva

Jou 25

Happy Christmas from Oulu!

Oulu, the capital of Northern Finland, is greeting people at the Christmas. We have over twenty degrees Celsius minus here. The trees are covered with white snow. The daylight lasts only a few hours and it is dark again. We have a lot of lights all over the City.

Jou 06

Hyvää Suomen päivää 2012!

Siniristilippu liehuu Tornionlaaksossa juhannuspäivänä ja toivottaa meille hyvää itsenäisyyspäivää talven keskelle.

 

Jokaisena itsenäisyyspäivänä tuntuu aivan samanlaiselta. Televisio ja radio kertovat ja näyttävät tarinoita suomalaisuuden perusteista. Tuntematon sotilas, Sibeliuksen musiikki, professorien historiahaastattelut, sota-ajan iskelmät. Sotilasparaati, sankarihaudoilla käynnit, itsenäisyysjuhlat siellä ja täällä.

Eräs sotasairaalassa työskennellyt nainen, reilusti yli 80-vuotias, kertoi, että hänellä ei ole jäänyt mitään traumoja sota-ajasta. Toinen, insinööri samaa ikäluokkaa, on myös jättänyt taakseen yksityiskohtien muistelemiset. Aika moni nukkuu sankarihaudassa hiljaista untaan.

Onneksi sodan traumat on jollain tavalla käsitelty ja elämä on jatkunut Suomea rakennettaessa. Uudet sukupolvet laulavat uusia iskelmiä kenties unohtaen meidän Pienet kukkivat kummut ja muut sota-ajan iskelmät. Minun ikäluokalleni juuri ne silti tuovat kaipuun menneisyyteen ja Eldankajärven jäähän.

 

Syy 02

Naisjärjestöt toimiin digitaalisen kuilun kaventamiseksi

Kirjoitin vuosi sitten blogiartikkelin Marjametsään vai verkkoviestintään?

Pauliina Mäkelä

http://ritvarun38.puheenvuoro.uusisuomi.fi/79573-marjametsaan-vai-verkkoviestintaan

Mikä on muuttunut Digi-Suomessa? Eipä paljon mikään, tai ainakin tahti on liian hidas, on ensi reaktioni. Digitaalinen kuilu vain syventyy alueiden ja ihmisten välillä. Tutkitaan asiaa kuitenkin hieman tarkemmin.

Opetushallitus uurastaa koulun tietotekniikkavalmiuksien luomiseksi, vaikka urakka näyttää ylivoimaiselta. Kaisa Vähähyypän perustamassa Tieto- ja viestintätekniikan Facebook-ryhmässä http://www.facebook.com/groups/237930856866/ on Suomen tvt-asiantuntijoita, opettajia, rehtoreita, yrittäjiä tai muita opetuksen parissa toimivia. Uusin tietotekniikkatieto jaetaan ryhmäläisille, jotka puoestaan jakavat sitä viiteryhmissään ”tweetaten” tai ”scoopaten”.

Opetuahallituksen Oppimisympäristöt-yksikön päällikkö Vähähyyppä http://www.alykastyo.fi/kaisa-vahahyyppa valotti Ylen ohjelmassa http://areena.yle.fi/tv/1635861 erään espoolaisen koulun edustajan kanssa tilanteesta koko Suomen koulujen ja espoolaiskoulun osalta. Se vaihtelee suuresti. Mukana oli kaksi oppilasta, jotka pitivät katselijoille ”opetustuokion” tabletin käytöstä koulussa. Lasten luontainen uteliaisuus ja mutkattomuus tuli hyvin esiin ja on hyödyllistä teknologian oppimisessa.

Liminganlahden yhtenäiskoulun digikerhossa keväällä 2012 opettaja opetti digitaitoja, mutta myös oppilaat opettivat opettajaa, joka antoi oman koneensa heidän sormeiltavakseen. Opettajan englantinkielentaitoa tarvittiin QR-koodien selvittämisessä. Paikkasovellus oli Hämeenlinnan ITK-konferenssin http://www.itk.fi/2012/ tuliaisia, joka osui ja upposi yhdeksänvuotiaiden kohderyhmälle.

Sosiaalisen median toimija, niin sanottu ”nettikätilö” Pauliina Mäkelä innostaa tvt:n kehittäjiä kokeilemaan ennakkoluulottomasti netissä. Hänen näkemyksensä mukaan nopea tiedon jakaminen synnyttää uutta tietoa ja uusia keksintöjä ja yrityksiä kuten Kinda Oy. https:/www.facebook.com/KindaOy.

Myös koko Suomen verkottaminen mahdollisimman nopeiden nettiyhteyksien päähän on tärkeää, josta esimerkiksi Sonera tekee Kauhavalla jo 4g-verkkoa. Etelä-Pohjanmaalla ollaan edistyksellisiä ainakin tuon osalta.

Mutta kuka olisi tämän ajan Mikael Agricola?Kuka opettaisi kaikille suomalaisille demokratiaa edistävän, sähköisen digilukutaidon ja entistä paremmat valmiudet toimia vuorovaikutteisesti netissä?

Hämeenlinnan ITK-konferenssissa palkittiin muun muassa Senja, joka opettaa LÄR ruotsia, SVENSKA Feisbookissa i FB. https://www.facebook.com/Senjaopettaa. Hänen oivallustaan kehitetään lisää.

Vaikka yhteiskunta mahdollistaa intrnetin monipuolisen hyötykäytön, vastuu oppimisesta jää kuitenkin kansalaisen omille harteille. Ei ole enää kinkereitä, joilla lukutaidoton joutui häpeään. Digilukutaidoton joutuu sen sijaan joskus, jos ei häpeään, niin pulaan. Kaikki kaverit on feisbookissa, vaan ”minä en osaa enkä ymmärrä sen toimintaa”.

Martat tai muut naisjärjestöt voisivat kokkailun ohella opettaa Suomen naisille sosiaalisen median koukerot. Jo kehitysmaissa on nähty, että naisten lukutaitokoulutus tuo hyvinvointia koko perheelle.

Ritva Rundgren, http://twitter.com/ritvarundgren

P.S.

”Arvoisa Poliisihallituksen ylitarkastaja ÄRADE ÖVERINSPEKTÖR VID POLISSTYRELSEN. Älkää heittäkö Fröken Senjaa kaltereiden taakse BAKOM GALLER. Joukkorahoitus GRUPPFINANSIERING ei ole vastikkeetonta SKER INTE UTAN MOTPRESTATION. Se ei ole keräys INSAMLING vaan ennakkotilaus FÖRHANDSBESTÄLLNING. Kirjaprojekti on kauppaa HANDEL ja maksamme kiltisti ALVit MOMS. Eläköön LEVE kansalaisaloitteellisuus MEDBORGARINITIATIVET! Eläköön Senjan koulu!”

Lisäsin vielä tämän ajankohtaisen SENJAN kirjoittaman päivityksen vaikka vain ruotsinkielen kertaukseksi.

 

Tou 11

Äitienpäivävalmistelua koulussa

Teimme äitinpäiväkorttia koulussa. Opetin sellaisia oppilaita, joille pidin sinä vuonna vain kuvaamataitoa. Kysyin erään oppilaan kortista jotain. Silloin toinen sanoi, että ei tällä ole äitiä.

Tilanne oli hallittava, joten jatkoin, että minullakaan ei ole äitiä.- Äiti on kuollut viisi vuotta sitten, lapsi sanoi.

- Minun äitini kuolemasta on kauemmin. Äidit ovat varmaan pilven reunalla seuraamassa meidän tuntiamme, totesin.

Lapset ovat usein järkevämpiä kuin aikuiset. Jos äitiä ei ole, ei sille voi mitään. Äiti on kuitenkin ollut yhtenä elämän lenkkinä, joten lapsi istui koululaisena luokassani. Sovimme, että lapsi tekee kortin mummolleen. Sillä kertaa kirjoitettiin kortin sisälle laitettavaan vaaleanpunaiseen paperiin ohjeita äidille tai mummolle, jotka huolehtivat lapsista. Ohjeet olivat sellaisia, joita aikuinen tulee antaneeksi lapselle päivittäin.

Pian syntyi kultatussilla koukeroista kirjoitusta lähes jokaisen paperille. Poiminnat on syntyneet keskusteluista vuosien varrella.

OHJEITA ÄIDILLE/MUMMOLLE ÄITIENPÄIVÄNÄ

Tee läksyt.

Laita toppahousut jalkaan.

Pue itse, äläkä aina puetuta minulla, iso ihminen.

Laita kypärä päähän.

Älä sitten törmäile.

Syö kaikki ruokasi.

Kiitä ruuasta

Ole kiltti.

Käyttäydy joskus niin kuin toiset samanikäiset.

Laita salasanat talteen, ettei minun aina tarvitse niitä muistella.

Älä pelaa liikaa tietokoneella.

Älä syö liikaa karkkia.

Muista harrastaa liikuntaa ja syö salaattia.

Pese hampaat.

Mene ajoissa nukkumaan.

Tule syliin.

Tule ajoissa syömään.

Tee petisi.

Kerää vaatteet lattialta.

Muista tervehtiä naapurin tätiä.

Hae lehti.

Älä leiki ruualla, eikä sitä saa jättää.

Jos et tottele, kerron isikälle, kun se tulee kotiin.

Anna nyt se iPad välillä minullekin.

Kerää heti legot lattialta.

Ei sinun tarvitse muistaa minun syntymäpäivääni mitenkään erikoisesti, kun olet vain kiltisti.

Vie roskat.

Palloa ei pompoteta sisällä, eikä aina tarvitse korjata polkupyörää olohuoneessa. Tässä talossa ei pelata jääkiekkoa sisällä, onko selvä.

Kuuntele nyt, mitä minä sanon,koska sinä olet minun äitini.

Minä rakastan sinua.

Nuorenakin opettajana koin haastavia tilanteita äitienpäivän tai isänpäivän tienoilla, kun lapsella ei ollut äitiä tai isää, jolle tehdä korttia. Kollega kertoi kuulleensa kortin- tai lahjantekotilanteessa, kun ensin hän sai tietää, että lapsella ei ole isää, että hänellä ei ollut äitiäkään. Yhdessä mietimme viisasta suhtautumista kyseisessä tilanteessa. Ei löytynyt, ja surimme lapsukaisen elämänkohtaloa.

 

 

 

Syy 04

Opettajan viimeinen Ensimmäinen koulupäivä, 10. elokuuta 2011

 

Elämäni ensimmäinen koulupäivä oli vuonna 1957. Kävelin punaisilla kengillä kohti Korrin koulua, jossa Liisa-opettaja odotti koululaisia. Koulu oli yksiopettajainen ja Liisa ystävällinen. Minulla oli myös uusi reppu, ei sisaren vanha.

 

Koulu-urani on sittemmin jatkunut opiskeluna tai opettajantyössä. Muutama vuosi välissä on ollut toisenlaista työtä. Koulunaloituspäiviä on kertynyt lähes viisikymmentä. Aina sama ajatus mielessä, että pitää pian taas niellä elefantti seuraavana lukuvuonna. Koskaan ei niin ole käynyt, vaan se on aina paloiteltu; viikonloppuvapaa, syysloma, joululoma, hiihtoloma, pääsiäisloma ja helaloma, helluntai tai vappuvapaa. Sitten viimeinen, vaan ei vähäisin, kesäloma. Välissä on tehty töitä niin maan hiki hatussa.

 

Mitä muuta suomalaisen opettajan kouluvuosi sitten sisältää? Syyslukukauden alussa maalaillaan tulevaa innolla ja uusilla voimilla.

 

Opettajakunnan yhteiskokous raamien esittelyineen pidetään ennen oppilaiden saapumista seuraavana päivänä, vaihdetaan kollegoiden kanssa kesäkuulumiset, tutustutaan viimeistään nyt omaan lukujärjestykseen, käydään läpi oppilaiden nimet, huoltajien yhteystiedot sekä ruokavaliot ja terveydenhoitajan terveiset. Rehtori jakaa päiväkirjat ja sitten mennään tutustumaan omaan luokkatilaan, laitetaan kukkamaljakko pöydälle ja lasketaan, onko kaikilla pulpetit ennen Grand Openingia.

 

Edellinen yö on opettajalla levoton, kun ei tiedä, mitä päälleen laittaa. Pitäisikö ostaa jotain ihka uutta vai kehtaisinko laittaa jo heinäkuussa ostetun asun? Harmaan hiusten peittäminen on melkein must. En sitä tänä vuonna kuitenkaan aio tehdä, eikä ole enää aikaakaan. Kaikki toiset koulunaloittajat ovat varanneet kaupungin kampaajat juuri tänään. Jotain uutta pitäisi laittaa, vaikka reppu, viivain ja kynä sekä lukulasit.

 

Lapset tulevat luokkaan. Nimet käydään läpi. Kaikki odottavat iloisin ja jännittynein mielin opettajan sanoja. Opettaja katsoo kesänruskeita ja isoksi venähtäneitä, tällä erää tuttuja koululaisia. Opettaja itse näyttää kyllä hieman ikääntyneeltä kesän jälkeen, ja äänikin hänellä narisee.

 

-          Mitähän tästäkin tulee ja milloin me saadaan ensimmäinen kirja? Tuolla niitä lojuu kasoissa, jotka opettaja on luokkaan rahdannut. Vanhoja, nuhruisia ja haisevia kirjoja. Osuisipa kohdalle siisti kirja! Olisiko tuossa isossa paketissa kaikille omat läppärit, e-Bookit tai iPhonet? Ei kannata unelmoida, ei vielä ole meidän koulussa!

 

Työkirjat ovat kaikki uusia, joten opettaja jakaa ne juhlallisesti ojentaen jokaiselle nyökäyttäen, olehyvät ja kirjan. Kiitos tai Thank you; heti kielikylpyyn! Ei hetkeäkään tuhlattavaa. Nimet kirjoihin, vihkoihin, kyniin, viivaimiin ja kumeihin.

 

Koulun alkaessa olisi kiva saada vain yksi kirja päivässä, jonka vanhemmat kuuliaisesti kotona päällystäisivät. Tilanteessa tulee aina mieleen se, että peruskoulu on maksuton riippumatta koulusta, kunnasta tai alueesta. Muutenkin yhteiskunnassa on ihan tarpeeksi eriytymistä, joten olkoot edes koulu samanlainen kaikille. Kodin ei tarvitse ostaa koulutarvikkeita, vaan opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen täytyy koulun tarjota myös opiskelumateriaali.

 

Jotain rajaa sentään, että kumit ja kynät joutavat vanhemmat ostaa niiden koulun antaman kolmen kappaleen lisäksi. Hävikki on vuoden aikana muutaman mustan roskasäkillisen verran isossa koulussa.

 

Arki koittaa parin tunnin jälkeen, kun rupeat opettamaan. Tunti toisensa, päivä ja viikko toisensa jälkeen opetat. Uusia asioita, vanhoja asioita, tutkit opettajanoppaita, jospa sieltä jotain virikettä löytyisi kokeneellekin pedagogille? Lukujärjestys paloittelee ja järjestää koulupäivän.

 

Vihdoin työura päättyy, mutta ei ikuisen opiskelijan. Voisiko joku keksiä virtuaalisen Elinikäisen oppimisen seniorikoulun, jonne pääsee ekaluokalle, kun eläkeikä alkaa?

Elo 27

Perusteellinen suomalainen

 

Henkilöhistoriassani on ollut ihmeellinen isoäiti, joka 17-vuotiaana kahden sisarensa kanssa lähti Amerikkaan tienaamaan dollareita. Nämä eteläpohjalaiset nuoret naiset toimivat sisäkköinä eli piikoina miljonääriperheissä viisi vuotta. Kaupunki oli New York.

Monikulttuurinen aate oli kylvetty, koska suuressa maalaistalossa kerrottiin avoimesti suvun henkilöiden matkoista maailmalla. Kiinnostus autoiluun on varmaan peräisin isoäidin Amerikan matkalta, koska siellä tytöt näkivät maailman ensimmäisen auton, Fordin. Kyydissä olleen rouvan päästä oli lentänyt lierihattu katsojien syliin.  Sille naurettiin vielä 60-luvulla, kun isoäiti eli. Ollilan talossa piirongin päällä oli kuva kolmesta kauniista pohjalaisneidosta Amerikan puvuissa.

Isoäiti matkusti Rapakon taakse Venäjän kansalaisena. Kansalaisuuden kohdalla luki Russian. Laivojen matkustajaluetteloissa on tarkat tiedot myös esitädeistä. Sota-aikana, kuulemma, oli syntynyt toisenlainen suhtautuminen venäläisyyteen. Ei haluttu olla enää missään tekemisissä vihollismaan kansalaisten kanssa. Kaikki maalaistaloon saapuneet vieraat tarkastettiin siltä varalta, että heidän joukossaan olisi ollut venäläisiä.

Matkin isoäitiä. Lähdin tosin vain Lontooseen piikomaan, au pairiksi, erääseen juutalaisperheeseen. Alussa olin katolisessa perheessä lyhyen aikaa. Opin englannin kieltä, kuten oli isoäitinikin oppinut. Opin juutalaisia ruokailutapoja ja istuin Rolls Roycen kyydissä. Muutaman kesän tein töitä Tukholman vanhainkodeissa, vanhojen rouvien ja herrojen hoitajana. Opin siellä sujuvan ruotsin kielen taidon ja tukholmalaisaksentia.

Kaskisen isoisosetä kävi viljakauppaa Venäjän kanssa, Barentsin alueella. Kalotilla kulkivat laivat lastattuina viljalla ja setä siellä toimi kauppamiehenä. Mies puhui monta kieltä sujuvasti ja sai seuraajia kielenopiskeluun suvun myöhemmiltä jäseniltä.

Pesunkestäväksi suomalaiseksi muututaan mielestäni vasta sitten, kun oleskellaan toisessa maassa. Yleissivistykseksi ei aivan riitä, että syntyy Takahikiällä, eikä käy muualla kuin maitokaupassa ruokaostoksilla. En tosin väheksy Vimpelissä asuvaa, 99-vuotiasta enoa, joka on avarakatseisuuden ilmentymä, vaikka on koko elämänsä asunut pesäpallopitäjässä. Poissaolot sieltä ovat olleet vain vuodet Karjalan kannaksella isänmaan puolustustehtävissä. Hän on aina ollut hyvin kiinnostunut Neuvostoliiton ajasta, jota hän seurasi lehdestä.

Perussuomalaisuudessa, perisuomalaisuudessa (urfinsk, basic finnish) on juuri sitä suomalaisuutta, jonka haluan säilyttää. Ei tulisi mieleenkään olla epäystävällinen jotain toista kieltä äidinkielenään puhuvalle ihmiselle. Ei minullekaan oltu epäystävällisiä ulkomailla. Minulla on siis tarpeeksi monta omaa, hyvää kokemusta eri kulttuurista olevien ihmisten kanssa, joten minun ei tarvitse pelätä vierautta. Kuulun niihin, joita voi kutsua sanoilla the Finns, Finnjävlar tai Finnish people, joista meillä itsellämme on niin perisuomalainen käsitys.

Tykätään saunasta, viinasta ja tervasta ainakin shampoossa. Lisättäköön vielä se tosiasia, että amerikantaaloilla isoäitini maksoi hirsitalon kehikon, syntymäkotini Lappajärven Ollilanmäellä.

 

 

 

 

Vanhemmat artikkelit «

Sharing Buttons by Linksku