Kemistä en tiennyt juuri muuta kuin sijainnin ja kuuluisan Lumilinnan, ennen kuin aloitin sosionomiopinnot Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa syyskuussa 2009. Enpä tuolloin osannut kuvitellakaan, miten nopeasti 3,5 vuoden opintorupeama hujahtaisi ohi.
Opinnot pyörähtivät käyntiin ja tutoropiskelijoiden sekä koulun henkilökunnan kannustuksella luokkamme tutustui lähemmin kaupunkiin ja sosiaalialan saloihin. Havaitsimme opintojen olevan todella monipuolisia. Välillä puurrettiin ryhmätentissä, leikittiin maaoravaa tai käytiin aktiivista keskustelua polttavista yhteiskunnallisista puheenaiheista ja uutisista.
Koulun penkillä istumisen ohella pidettiin luokkahenkeä yllä järjestämällä yhteisiä leffailtoja ja tehtiinpä reissu Levillekin porukalla. Kemin loputon merituulikaan ei ole päässyt kalvamaan, kun lämpimänä pitävät useat opiskelijatapahtumat ja –bileet, joita järjestävät säännöllisesti sekä opiskelijakunta KETOAKKU, koulutusalakohtaiset opiskelijayhdistykset sekä tuutorit.
Vaikka alavalinta oli ollut minulle selkeä jo muutamia vuosia sitten, vahvistui se vain lisää opintojen rullatessa sutjakkaasti eteenpäin. Vuosittaiset harjoittelujaksot antoivat suuntaa sille, mihin halusin opinnoissani syventyä.
Sosiaalialan toimipiste on ollut kerta kaikkiaan ihana. Koulu on pieni, tuttu ja turvallinen sekä aivan Kemin keskustassa. Oppimiskeskuksessa on vietetty ilta jos toinenkin ryhmätöitä tehden tai muuten vain lueskellen. Opettajat ja muu henkilökunta, tutoropiskelijat ja opiskelijayhdistys ovat aina tavoitettavissa ja tulevat tutuiksi uusille opiskelijoille. Toisena opiskeluvuonna hyppäsin itsekin tutorin huppariin ja myöhemmin myös opiskelijayhdistyksen puikkoihin. Opiskelijakunta ja opiskelijayhdistystoiminnassa mukana ollessani olen tutustunut moniin mahtaviin tyyppeihin ja saanut elinikäisiä ystäviä sekä ennen kaikkea oppinut valtavan paljon uutta!
Opintoja minulla on ajallisesti jäljellä enää reilu puoli vuotta. Se tarkoittaa viimeistenkin hetkien puristamista irti tästä opiskeluajasta, jota tulen kaipaamaan valtavan paljon siirtyessäni työelämään. Ystävät ja upeat muistot pysyvät mukana koko elämän, samoin kuin ammattitaito, jonka ylpeänä ja hymy korvissa voin kertoa hankkineeni Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta.
Nina Kivijärvi
Sosionomiopiskelija
