Elämän puntarointia

Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla oli yksi erilaisimpia kirjoja, mitä olen lukenut pitkiin aikoihin. Sitä lukiessa alkoi itsekin miettiä, mitä tekisin samaisessa tilanteessa ja mitä haluaisin tehdä elämänsä viimeisinä päivinä.

Veronika ei ollut mielestäni kirjassa masentunut, hän oli nuori, kaunis, työ ja hänellä oli rakastavat vanhemmat, mutta silti hän vain päättää, ettei hän halua enää elää. Hän ottaa unilääkkeitä tappaakseen itsensä, mutta kuitenkin herää hullujen huoneelta ja kuulee, että hänellä on enää vain pari päivää elinaikaa. Tieto kuolemasta saa Veronikan tuntemaan itsensä vapaaksi ja hän alkaa uudestaan miettiä kuolemaansa. Kirja sai minut miettimään, alkaako Veronika saada uudestaan elämänhalustaan kiinni mielisairaalassa, kuoleman lähestyessä. Hän löytää mielisairaalasta ystäviä, jotka saavat Veronikan ymmärtämään hänen ”hulluutensa”, eli hänen halunsa kuolla. Veronika löytää myös vielä rakkauden, joka saa hänet haluamaan jatkaa elämäänsä vaikka hänellä on vain enää hetki aikaa elää.

Oletko miettinyt kuinka paljon ihmiset elämässäsi voivat vaikuttaa ja jopa muuttaa ajatusmaailmaasi? Ja miten paljon pienetkin teot ja asiat vaikuttavat ihmisiin, niin itseen kuin toisiin? Kirjan edetessä aloin kunnolla miettimään omaa elämääni ja yleensäkin sitä, miten ihmiset vaikuttavat minuun. Kirja saa pohtimaan myös, mitä tarvitsee elämältään ollakseen onnellinen ja mitkä asiat edes tekevät onnelliseksi.

Teksti oli helppolukuista ja helposti ymmärrettävää, joten haastava kirja ei ole. Kirjassa pysyi myös mielenkiinto yllä, koska teoksessa oli tarina ja juoni. Suosittelen lukemaan, jos kaipaa vähän kevyempää lukemista muiden haastavampien kirjapistekirjojen väliin.

Paulo Coelho – Veronika päättää kuolla