Johtamispuhe

Hola! Ja hyvää uutta rakkaat bloginlukijani (kaikki Te kaksi). Voinen aloittaa tämän kirjan  ”arvostelun” lainaamalla siitä ensimmäisen lauseen: ”Tässä kirjassa organisaatioita ja johtamista on tarkasteltu teksteinä ja tekstuaalisina konstruktioina. Tarkastelutavan valinnalle on vanjat sosiologiset ja filosofiset perusteensa. Sosiaaliseksi konstruktivismiksi kutsuttu sosiologinen näkökulma on alkanut vaikuttaa myös organisaationäkemyksiin. Vastaavasti poststrukturalismiksi kutsuttu filosofinen suuntaus on yhä useammin vilahdellut organisaatiotutkijoiden kirjoituksissa.” Voitte kuvitella miten monttuni kirjaimellisesti revähti auki ja aivojeni vähäiset solut taistelivat uskomattoman hankalien lainasanojen tulkintojen kanssa, jotta olisin tajunnut edes puolet edellisestä lauseesta

Olen lukenut Juhana Torkin Puhetaito-kirjan ja oletin, että tämä Johtamispuhe, joka oli ”Tiimiyrittäjän & tiimivalmentajan parhaat kirjat” -kirjassa saanut kuitenkin kolme tähteä, olisi mullistanut maailmani ja avannut minulle aivan uusia puhetyylejä. No kirja ei kuitenkaan käsittele niinkään puhetta. Se puhuu johtajuudesta ja miten johtajuus on kehittynyt ja kirjoittaja luetteleekin pitkän litanian kirjailijoita, filosofeja ja ajattelijoita, jotka ovat puhuneet maailmasta, johtajuudesta ja ihmisten kehityksestä ”Parson, Schutz, Berger, Luckman, Garfinkel, Goffman, Nietzsche… and the list goes on..” Olin jo 20 sivun jälkeen luopua toivosta, sillä kirja on todellinen tietopakkaus. Siihen on mahdutettu parhaimmillaan samalle aukealle yli kuuden henkilön mielipiteet ja teoriat aihealueesta. Luettuani sata sivua ja iskettyäni päätäni seinään jo useamman tovin, huomasin kuitenkin, että joka sivulla on tekstin vieressä pieni laatikko, joka kertoi muutamalla sanalla sivun tärkeimmän sisällön. Otin siis nämä pikku tekstinpätkät suuntaviitakseni ja aloin tutkimaan kirjaa aivan uudella tavalla ja etsin kohdat, joista olisi minulle oikeasti hyötyä ja kyllähän niitä alkoi löytyä!

Tämä kirja kertoo mihin liika rationaalinen johtaminen ääritapauksissa menee. Bauman kertoo kirjassaan, että pahimmillaan modernin byrokratian arvot äärimmilleen venytettyinä olivat samoja arvoja, joiden avulla juutalaisten joukkomurha toisessa maailmansodassa oli mahdollista (Juuti, 128). Yhtäkkiä tylsältä vaikuttanut kirja alkoikin puhua järkyttävin ja mieleenpainuvin esimerkein.  Myös Weber käsitteli rationaalisuuden lisääntymistä, mutta hän käytti termiä McDonaldisaatio, joka on vielä modernin byrokratiankin yläpuolella. Tämä ilmiö on Weberin mukaan lisääntynyt, koska siinä on neljä tärkeää etua nyky-yhteiskunnan kannalta. Se on tehokas, se tarjoaa laskelmoitavuutta (tarjoamalla määrällisesti täsmälleen samankokoisia annoksia), se tarjoaa ennustettavuutta ja viimeiseksi se tarjoaa liukuhihnanomaisen valvontamenetelmän. Tämänkin ilmiön ääripäänä Weber piti Holokaustia. Tällainen kauhea ilmiö ei Weberin mukaan olisi voinut tapahtua perinteisissä yhteiskunnissa, koska siellä ei ollut modernin yhteiskunnan tehokeinoja käytössään.

Tämä kirja painottaa luottamuksen rakentamista ja kuinka tärkeä käyttövoima se on verkosto-organisaatioissa. Mekin olemme tavallaan verkosto-organisaatio, joten meidän tulisi pystyä, ei pelkästään hoitamaan ihmissuhteita vaan on osattava hyödyntää ja yhdistää erilaista osaamista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (Juuti, 205)

Bass on kertonut, että johtamiseen ja johtajuuteen liitetään lähes aina yli-inhimillisiä piirteitä. Tämä näkyy siinä, että johtamisesta puhuttaessa puhutaan usein myös karismasta ja johtamisen empiirinen tutkimus alkoi johtajan ominaisuuksien tarkistelulla. Hauskaa sinäänsä, että empiiristen tutkimusten perusteella ei ole kyetty osoittamaan, että Karismalla tai johtajan ominaisuuksilla olisi suurta selitysarvoa johtamisen onnistumisella.

Bennis oli tullut 1970-luvulla tulokseen, että maailmassa ei ole enää ihmisten johtajia kuten Martin Luther King tai Gandhi. Kaikki ovat nykyään vain itsekeskeisiä ja rahan pauloissa eläviä omaa napaansa tuijottavia olioita, jotka elävät jatkuvassa pelossa oman työpaikkansa menettämisestä. ”Asioiden johtajiksi kutsuttiin niitä, jota tekivät asioita oikein, kun taas ihmisten johtajiksi kutsuttiin niitä, jotka tekivät oikeita asioita.” Tämä lause herätti minut lopullisesti, kumpaan kategoriaan haluan kuulua: haluanko olla kuin ITT:n entinen toimitusjohtaja, joka ei lopettanut kokousta ennen kuin vähintään yksi työntekijä itki vai haluanko olla kuin Martin Luther King, joka mullisti tuhansien ihmisten elämän ja häntä edelleen muistellaan lämmöllä. Valinta ei liene vaikea, itse olen mieluummin jälkimmäinen.

Bennisin mukaan ihmisten johtamisen nähtiin toteutuvan neljän taidon kautta: Visiointi, kommunikointi, luottamuksen rakentaminen ja myönteisen minäkuvan kehittämisen avulla. Kaksi viimeistä kohtaa ovat todella haasteellisia. Luottamus ei rakennu nopeaa, se pitää ansaita teoilla ja sanoilla, kun taas minäkuvan kehittämiseen tarvitset muiden apua, mutta tärkein minäkuvan kehittäjä seisoo aina peilin edessä.

Tiimiajattelu syntyi tai oikeastaan pääsi valloilleen 1980-luvulla Yhdysvalloissa. Tarvittiin organisaatiomuoto, joka antoi uudenlaisia huippusuorituksia. Yhdysvalloilla tarve oli suuri, koska Japanin kanssa oli meneillään kova kilpailu, ja Japani oli kaukana edellä. Juutin mukaan merkittävin tiimeistä kertova kirja on ”Tiimit ja tuloksekas yritys”. Tästä kirjasta löytyy seuraavat fakta, joka on paikkansa pitäviä myös meidän tiimiyrityksessämme.

-          Haasteellinen tehtävä on omiaan luomaan tiimimäistä toimintaa.

Kun kaikki toimivat saman ongelman ääressä ja kaikilla on yhtä paljon pelissä, tiimi toimii. Kaikki haluavat onnistua. Tiimien pahin ongelma voi olla se, että oma etu menee tiimin etujen edelle. Tähän ei auta kuin luottamus tiimin jäseniin. Toyotan tehtailla on ehkä meille paras tiimiytymisen ja yrittämisen ajattelutapa. Takaoka-NUMMI-tehtaalla työntekijöitä pidetään kaikkein tärkeimpinä sisäisinä asiakkaina.

Itse koin kirjan hyödylliseksi 150 sivun jälkeen. Sitten alettiin puhua erilaisista johtamistyypeistä. Oli laatujohtamista, muutosjohtamista, ihmisten johtamista jne. Tiimitkin olivat saaneet oman osansa tässä monumentaalisessa tietojärkäleessä. Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille johtamisesta kiinnostuneille, siis oikeasti kiinnostuneille..

Vaikka kirja oli todella työläs lukea, se silti kannattaa lukea. Se antoi minulle paljon uutta tietoa (myös sitä niin ihanaa nippelitietoa, jolla on kiva egoilla ja kiusata muita) ja avarsi näkökulmiani johtamisesta ja sen tyyleistä. Tulen luultavasti lukemaan tämän kirjan uudestaan, mutta tällä kertaa varaan mukaani suomen kielen sivistyssanakirjan, valiumia, konjakkia ja paljon aikaa, jotta voin sisäistää kaiken sen tiedon, jota tähän kirjaan on ahdettu, ja sitä on paljon!

Kiitos mielenkiinnosta