Bertil Torekullin kirjoittama Ikea tarina on mielenkiintoinen ”elämänkerta” ihan tavallisesta miehestä, Ingvar Kampradista, jonka ura starttasi tulitikkujen myynnistä suureksi kalusteiden myyjäksi. Pienestä Ingvarista oli jo heti pieneen ikäänsä nähden suurta paloa yrittäjäksi. Tulitikkujen myynnistä naapureille viisi vuotiaana ja siitä seitsemän vuoden ikäisenä myynnin laajentaminen lähialuille, jolloin hän myös suurensi valikoimaansa, on oiva esimerkki jokaiselle yrittäjyydestä unelmoivalle. Aluksi on lähdettävä ihan jopa itselle mitättömästä asiasta liikkeelle, jotta voi saavuttaa jotain suurta.
17-vuotiaana saamillaan rahoilla Ingvar perusti sitten yrityksen, josta tuli nimeltään IKEA. Yrityksen toiminta lähti toimimaan aluksi Ingvarin kotoa, josta asiakkaat pystyivät käymään ostamassa ja josta Ingvar pystyi myymään postimyynnillä. Toki myynnissä oli tuolloin tavaroita, mitä pystyi myymään edulliseen hintaan.
Ingvarin yritystoiminnan aloitusta voisi melkein kuvastaa meidänkin malliin, sillä mehän myös lähdimme liikkeelle ”kotiluokasta” myyden tuotteitamme ja ehkä olemme lähes samalla viivalle Ingvarin kanssa vuosien päästä. 
heh.
IKEAn laiksi voisi kutsua neljää asiaa, kassatilanteen pitää aina olla hyvä, kiinteistöjen pitää olla omia, laajentuminen pitää rahoittaa suurelta osin itse ja viimeisenä lain kohtana on, ettei pidä ylpistyä. Näitä hieman soveltamalla voisimme hyödyntää tätä ”lakia” omassakin yrityksessämme!
Pidin kirjassa siitä, kuinka avoimesti Ingvar puhui henkilökohtaisista asioistaan. Hän kertoi vaikeistakin asioista, niin alkoholista, politiikasta,( jonka takia hän joutui henkilökohtaisiin ongelmiin), liiketoimista (mm. veropakoilut ulkomailla ja velat) ja unelmista kuin virheistään. Oli yrittäjä sitten kuinka suuri ja tunnettu hyvänsä, ihan samoja ongelmia ja onnistumisia jokaisella yrittäjällä näyttää olevan. Ikea on yksi esimerkki yrityksestä, joka on säilyttänyt perhemäisen hengen ja välillä kirjasta saa sen kuvan kuin IKEA olisi jokin kuninkaallinen perhe, jossa ”kuningas” Ingvar suunnittelee poikiensa perivän yrityksen/ ”saavan kruunun päähänsä”.
1 comment
jlauri
November 10, 2011 at 3:14 pm (UTC 3) Link to this comment
Ensimmäistä kertaa muuten kuulen näistä IKEA:n laeista ja siitä, että itse Ingvar on ollut viinan vietävissä. Ingvarilla taitaa olla muitakin periaatteita, joista kuuluisin lienee saituus. Mutta ilmeisesti se on kannattanut. On niin rikas, että on varaa olla pihi.