Joona Räsäsen kirjoitukset ovat saaneet opiskelijat puolustuskannalle.
Joona Räsänen, SAMOK:in varapuheenjohtaja kirjoittaa järjestön blogissa vahvasti ammattikorkeakoulujen leikkauksia puoltavan tekstin. Kuten myös itse opetusministerin argumentit, niin myös Räsäsen jäävät vaille varteenotettavia perusteluja.
Tekstissään Räsänen kertoo haluavansa siirtää ammattikorkeakoulujen toimipisteitä alueille, jossa niille on eniten tarvetta ja työllistyminen opintojen jälkeen on varmempaa. Myöskin sivutoimipisteet hän haluaisi siirtää isompiin kampuskokonaisuuksiin. Hänen mukaansa ammattikorkeakoulujen ”varustetaso” ei pienimmillä sivutoimipisteillä vastaa vaadittua tasoa.
En ole missään vaiheessa ymmärtänyt sitä, miksi opiskelijan tulisi työllistyä juuri opiskelupaikka-kunnalleen? Varsinkin kulttuurialalla fakta on se, että suurin osa töistä löytyy etelästä. Mutta miksi ihmeessä kaikkien pitäisi opiskella siellä? Eikö esimerkiksi toimittajan tulisi olla mahdollisimman kokemusrikas ja monikulttuurinen? Jos jököttää kolmekymmentä vuotta syntymästä maisterin tutkintoon maamme pääkaupungissa, niin kuinka avarakatseinen tällainen henkilö voi olla? Toki voi matkustella, mutta kulttuuriin tutustuu hyvin pintapuolisesti. Ja vaihto-oppilasohjelmiakin löytyy, mutta nehän taas maksavat rahaa valtiolle. Eikä mitenkään kaikkia opiskelijoita ole mahdollisuus maailmalle lähettää. Mutta muutapa Helsingistä Lappiin neljäksi vuodeksi, siinä kulttuurielämystä, shokkeineen päivineen.
Lisäksi tällainen ammattikorkeakoulujen ”palloittelu” ei johda mihinkään. Pian meillä on kasapäin sosiaalialan ammattilaisia, koska mitään muuta ei kannata kouluttaa ja alan ammattilaisille on tarvetta. Mutta niitäkään töitä ei riitä kaikille. Sitten taas sakset käteen ja naks naks.
Sama miksi valmistuu, kunhan valmistuu!
Joona Räsänen laskelmoi kirjoituksessaan, että 55 prosenttia aloittaneista opiskelijoista valmistuu ja on työelämässä. Ammattikorkeakouluun otetaan siis opiskelijoita, jotka eivät valmistu ja he jotka valmistuvat, eivät välttämättä ole omalla alalla töissä.
Mielelläni haluaisin nähdä tilastoja siitä, kuinka moni keskeyttäneistä opiskelijoista on kuitenkin valmistunut jostakin toisesta korkeakoulusta ja minkälaisia ”ei oman alan” töitä on päädytty tekemään. Suomalainen opiskelee itselleen keskimäärin kolme ammattia. Eikö yhteiskunnalle ole kustannustehokkaampaa, mitä nopeammin henkilö ymmärtää olevansa väärällä alalla ja hakeutuu itselleen sopivammalle alalle? Mielestäni jokaisella Suomen kansalaisella tulee olla oikeus etsiä ja löytää itsensä. Kukaan, ei edes Gustafsson, voi pakottaa kaikkia maamme nuoria opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei millään.
Laura Sellgren
Viestintä11
