Jalka ei nouse eikä puhetta enää tule, mutta nauru tarttuu! Se on yksi vaikuttavimmista kokemuksista, jonka sain ideointityöpajan aikana Posion terveyskeskuksen vuodeosastolla toukokuun puolivälissä. Työpajan iloinen puheensorina sai touhua vierestä seuranneen mummon nauramaan makeasti pitkästä aikaa.
Ikäehyt-hankkeeseen liittyvä Posion terveyskeskuksen vuodeosaston sisustusprojekti on melkein toteutusta vaille valmis. Paikan päällä tehtyjen tilaa ja toimintoja kartoittavien havainnointien ja keskustelujen jälkeen järjestimme työpajan, jossa ideoimme yhdessä henkilökunnan, omaisten ja potilaiden kanssa vuodeosaston uutta ilmettä haaveiden ja toiveiden kautta. Apuvälineinä käytimme muun muassa kuvaraatia ja pienoismallia, johon liittyi kuvia erilaisista huonekaluista ja muista sisustuselementeistä. Pienoismallin rakentaminen innosti kehittelemään ideoita siitä, miten hoitolaitokseen voisi saada enemmän kodikkuutta ja jopa ripauksen luksusta – rajoituksetta ajatuksella mitä meilläkin voisi olla täällä. Pienillä, jopa edullisilla, yksityiskohdilla ja ratkaisuilla voi saada suuren muutoksen ympäristöönsä, ja kun itse pääsee osallistumaan ja vaikuttamaan suunnitteluun, muutokset voi olla helpompi ottaa omaksi.
Työpajan annin perusteella olemme hakeneet sisustussuunnitelmaamme luonnonläheistä ja kodikasta, mutta samalla myös ylellisen arvokasta tunnelmaa. Teemana nousi mäntymetsä. Sen lisäksi, että mänty on vahvasti paikallinen, lappilainen elementti ja tuttu myös Posion kunnan ilmeestä, se on arvokkaasti vanheneva, vahva ja vakaa puulaji. Jo pieneen männynsiemeneen sisältyy symboliikkaa, jonka avulla haluamme välittää viestiä siitä, että ikäihmisissä on elämänvoimaa, kokemuksia ja viisautta muille jaettavaksi.
Teeman mukaisesti osaston käytävillä kuljetaan pihapoluilla, päiväsalissa astutaan pirttiin ja potilashuoneet erottautuvat metsämarjoihin ja -kukkiin. Saniteettitilat ovat raikkaita, kesäisen lämpimiä metsäpuroja ja -lähteitä. Erityisiä tiloja ovat henkilökunnan eli metsänhengettärien ja -henkien taukotila sekä saattohoidon tilat, joissa pääsee joutsenemon siiven alle. Eikä eristyshuonekaan kuulosta enää niin ahdistavalta, jos silloin pääsee ”metsäretkelle”.
Projektin yhtenä tavoitteena on ollut yhteisöllinen ja osallistava toiminta. Tähän saakka saatujen kokemusten perusteella se tulee olemaan helppoa. Posiolaisilla on selvästikin tekemisen meininkiä, mikä on ollut kannustavaa ja huikeaa seurattavaa – otetaan opiksi!
Vaikka ei itse enää pystyisi aktiivisesti osallistumaan toimintaan, läsnäolo ja huomio ovat tärkeitä niin potilaalle, omaiselle kuin hoitajallekin – meille kaikille.
Kesän aikana suunnitelmia haudutellen,
Posion sisustusprojektin työryhmä RUM eli opiskelijakolmikko Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta: Reetta Kerola (soveltava kuvataide) sekä Ulla Autio ja Mervi Tenhunen (sisustus- ja tekstiilimuotoilu)
