Näillä otsikon sanoilla arvioi rovaniemeläinen päiväkeskuksen asiakas Lapin yliopiston opiskelijoiden ideoimaa ja toteuttamaa kuvataidetoimintaa. Kuvataiteen avulla kohtaamisissa ja keskusteluissa etsimme ja jaoimme opiskelijoiden, asiakkaiden ja työntekijöiden kesken elämänhistorian positiivisia ja voimaannuttavia tapahtumia. Jotkut tarinoista olivat kepeitä ja hauskoja, toiset taas surullisuudessaan riipaisevia. Mutta vaikka yli 70 vuotta sitten koetut asiat saattoivat nostaa yhä kyyneleet silmiin, tarinat kertoivat ihmisten kyvystä selvitä ja täten myös vahvistivat selviytymisen kokemusta.
Kuvataiteen työpajoissa ihmiset oppivat toisistaan uusia asioita, löysivät yhteisiä kokemuksia ja saivat kuulijoita omalle tarinalleen. Kuvat ja visuaalinen materiaali toimivat hyvin menneisyyden muistojen herättäjinä ja niistä kerronnan siltoina. Vanhat valokuvat itsestä ja mennestä ajasta ja kuvat erilaisista tilanteista ja tunnelmista herättivät muistelun ja huumorin. Muisteluun liittyi myös haastavia tilanteita, jotka vaativat osallistujilta keskinäistä kunnioitusta, suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä.
Maalaus musiikin innoitamana (Smetanan Moldau) -työpaja. Kuva vasemmalla: ”Jää sulaa ja lapset odottavat uimaan pääsyä”. Teoksen kukat edustavat kuvan tekijän lapsia heidän ollessa pieniä.
Päiväkeskuksen asiakkaiden kokemukset kuvataiteesta muistelun välineenä olivat hyvin positiivisia:
- ”Oli ihan päivän parantaja. Mukava kuulla erilaisia kokemuksia.”
- ”On ollu mukavaa ja mielenkiintoista. Muistelut lapsuudesta ja nuoruudesta. Kiitos.”’
Myös käytännön työntekijöiden näkemykset olivat myönteisiä:
- ”Asiakkaat kertoivat omista historioistaan ja kokemuksistaan elämän varrelta kuvien perusteella; niistä tuli esiin uusia asioita.”
- ”Asiakkaat olivat tosi innoissaan ja odottivat jo aamusta alkaen ryhmien alkamista. Juttua riitti ennen ja jälkeen ryhmien, muistelivat menneitä toisilleen ja piristyivät kummasti.”
Tässä, niin kuin yleensäkin hanketyössä, on kokemukseni mukaan tärkeää, että hankkeen toimijat, käytännön työntekijät ja asiakkaat voivat olla toiminnassa mukana vapaasta tahdostaan. Yhteistyössä vallitsee avoimuus ja keskinäinen luottamus siihen, että jokainen toimii omansa, mutta myös yhteisen parhaan puolesta.
Marjo Outila – työskentelee Lapin yliopistossa ja toimii tutkijana IkäEhyt-hankkeessa