Me-henkeä ja älykkäitä ryhmiä

Roope Mokka Demos Helsingistä määrittelee älykkään ryhmän näin:

  • Sosiaalinen herkkyys. Ymmärsinkö oikein?
  • Tasavertainen osallistuminen, vuoro vaihtuu.
  •  Naisten määrä. Enempi parempi.

Älykäs ryhmä toimii yhdessä yhteisöllisesti. Se ratkaisee ongelmia yhdessä hyödyntäen kaikkien osaamista ja asiantuntijuutta. Älykäs ryhmä on tasavertainen ryhmä, jossa kaikkia kuunnellaan ja jossa varmistetaan, että kaikki ymmärtävät mistä on kysymys.

Olin tällä viikolla Kevätkylvö-seminaarissa Rovaniemellä, jossa Roope Mokka oli puhumassa tulevaisuudesta ja tulevaisuuden osaamisesta. Tärkein sana esityksessä oli mielestäni ME. Tulevaisuudessa pärjäävät työyhteisöt, organisaatiot yms. toimimalla yhdessä ja vastaanottamalla osaamista myös yhteisön ulkopuolelta. Sulkeutuneisuuden aika on ohi. Organisaatio ei ole kilpailukykyinen, mikäli se ei pysty hyödyntämään kaikkien osaamista ja luomalla Me-henkeä. Ei ole tärkeää, kuinka iso organisaatio on, vaan se kuinka laajat ja syvät verkostot sillä on. Tämä ei koske ainoastaan organisaatioita, vaan myös alueita. Tulevaisuudessa menestyvät sellaiset alueet, jotka saavat kansalaiset ratkomaan ongelmia yhdessä.

Roope kertoi myös mielenkiintoisen esimerkin liittyen työelämän me-henkeen ja sen kääntöpuoleen. 2. Maailmansodassa 20 % laukauksista kohdistui suoraan viholliseen eli ihmiseen. Korean sodassa luku oli jo 55 prosenttia. Vietnamin sodassa 95 prosenttia laukauksista kohdistui ihmiseen. Kysymys kuuluukin ,kuinka sotilaat saatiin ampumaan lähes poikkeuksetta suoraan kohden ihmistä? Sotilaskoulutuksessa panostettiin siihen, että vihollista kohdellaan massana, ei yksilöinä ja siihen, että sotilaat kokevat tekevänsä vain työtä. Rutiinia  joka on vain pakko tehdä. Myös psykologinen ja fyysinen etäisyys oli oleellista. Kehittynyt teknologia antoi mahdollisuuden surmata ihmisiä nappia painamalla jostain kauempaa.

Miten sitten kaikki tämä liittyy nykyajan työelämään?
Työ on usein rutiinia, toisia ihmisiä kohdellaan massana ja työn tuloksiin koetaan psykologista ja fyysistä etäisyyttä.

Niin omassa elämässäni kuin myös Aktiivin ennakointityötä tehdessäni olen usein törmännyt kirjoituksiin ja ajatuksiin siitä, kuinka työn mielekkyys on häviämässä. Kaikilla on koko ajan kamala kiire eikä ole aikaa yhteisille kahvitunneille saatikka mihinkään muuhun yhdessä tekemiseen työyhteisöissä. Työtä tehdään rutiininomaisesti ja vain siksi että on pakko.  Useat työntekijät työskentelevät esimerkiksi kotona, jolloin kosketus työyhteisöön jää vieläkin etäisemmäksi. Tämän hetken tietotyöläisillä työtehtävät voivat olla sellaisia, että niitä on vaikea yhdistää mihinkään suurempaan kokonaisuuteen ja syntyy helposti kokemus, ettei millään tekemälläni ole niin väliä. Työn tulokset tuntuvat kaukaisilta ja vain pienen pieniltä osilta jotain suurempaa josta ei oikeastaan ole edes tietoa.

Kuinka jaksamme tehdä työtä tulevaisuudessa? Tulevaisuudessa yhä pienempi väestö tekee työt, joten ei voida olettaa että ainakaan työmäärä pienenisi. Työpaikoilla kyllä panostetaan jo uudenlaiseen johtajuuteen, työolojen parantamiseen ja itsensä kehittämisen mahdollisuuksiin. Työn mielekkyys ei silti ole kohentunut. Roope Mokka esittää lääkkeeksi uudenlaista tapaa organisoitua eli Me -ajatusta. Tulevaisuuden työntekijä haluaa kuulua yhteisöön ja nimenomaan sellaiseen yhteisöön, mikä toimii eettisesti, yhteisöllisesti sekä jakaa asiantuntijuuttaan sekä osallistaa ihmisiä. Ihmisiä ei kohdella yhtenä massana, vaan jokainen on yksilö, joka tuo jotain erityislaatuista yhteisöön.

Ihmisistä, jotka tuntevat kuuluvansa johonkin ja jotka kokevat, että omalla toiminnalla on merkitystä, tulee onnellisia. Onnellisuus ei ole jotain mikä lähtee pelkästään yksilöstä itsestään, vaan onnellisuus on jotain mikä syntyy kokemuksista yhdessä muiden kanssa.  

Lähteenä käytetty Roope Mokan esitystä Kevätkylvö-seminaarissa Rovaniemellä 10.5.2011.

Respond to this post

*


Sharing Buttons by Linksku