Teknologiakylistä innovaatioympäristöihin

Elinkeinoelämän Tulevaisuusluotain -loppuraportin (2006) yhtenä ydintuloksena mainitaan, että tulevaisuudessa innovaatioiden kehittämiseen täytyy osallistaa ja sitouttaa yhä enemmän ihmisiä. Trendinä on ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen ja tähän pystytään vastaamaan vain yhteisöllisesti. Kalevan artikkelissa 6.3.2011 ”Teknologiakylä ei riitä. Maailmalla tehdään nyt kaupunkimaisia innovaatioympäristöjä.” Pasi Klemettilä kirjoittaa useampi vuosi myöhemmin samasta ilmiöstä. Tulevaisuuden innovaatiokeskittymät ovat kokonaisia kaupunkeja eivätkä pelkästään isoja yliopistokeskittymiä tai teknologiakyliä. Tätä mieltä on artikkeliin haastateltu konsulttiyhtiö Hubconcepts oy:n hallituksen puheenjohtaja Martti Launonen. Launosen mukaan kaupunkirakentamisessa pitäisi miettiä enemmän tulevaisuuden tarpeita ja sitä kuinka kaikesta tehdään samanaikaisesti liiketoimintaa. Kaupunkien asukkaille tulisi pystyä tarjoamaan monipuolisia palveluita monenlaisilla välineillä ja saada heidät mukaan kehitystoimintaan. Teknologia on tullut jäädäkseen ja sen hyödyntäminen pitäisi näkyä enemmän myös kaupunkisuunnittelussa. Oleellista on myös ympäristöasioiden huomioiminen sekä energiatehokkuus palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä.

Artikkeli jättää lukijan arvailemaan, millainen oikeastaan olisi kaupunkimainen innovaatioympäristö. Onko se osa avoimia oppimisympäristöjä parhaimmillaan? Tuotteita ja palveluita kehitetään yhdessä käyttäjien kanssa, ei piilossa vaan avoimesti.  Entä millaisia tuotteita ja palveluita se sitten pystyisi tarjoamaan? Aktivoisiko uudenlainen innovaatioympäristöjä kansalaisia toimimaan ja vaikuttamaan omaan ympäristöönsä? Perustuuko innovaatioympäristö teknologin ympärille? Nämä kysymykset herättelivät minua pohtimaan, mitä tarkoitetaan kaupunkimaiselle innovaatioympäristöllä.

Respond to this post

*


Sharing Buttons by Linksku